Tänä aamuna ajatukset yrittävät karkailla sinne, mistä niiden pitäisi malttaa pysyä poissa vielä hetki: Kirjavan kulmauksen Ennin kolmososaan. Aamun Hesaria kännykältä lukiessa näet saapui sähköpostiin Saga Egmontin uutiskirje, jossa markkinoidaan maaliskuun uutuuskirjoja — siis myös Kärsimysnäytelmää. Tämä on minulle edelleen niin uutta, että kieriskelen ilossa kuin koiranpentu vastasataneessa lumessa. Numerot tuntuvat ihmeellisiltä: 160 000 kuunneltua / luettua kirjaa! Ja pakko, ihan pakko laittaa tähän vielä uutiskirjeen johdantoteksti:
Saga Egmontin uutiskirjeen, jossa esitellään kiinnostavat uutuuskirjat ja jota lämpimästi voin suositella – olen saanut monta hyvää vinkkiä mitä kuunnella seuraavaksi – voi tilata täältä.
Ja missä minun ajatusteni sitten kuuluisi olla, koska ei noissa jutuissa — no, tietysti Timantti-pokkarissa, joka pitäisi palauttaa huomenna. Teksti on edelleen levällään, eikä siksi, etten tiedä, miten sitä jatkaisin. Aikataulu on jätättänyt, koska hiihtolomaviikolla tauti tuli taloon. Lapsi toi lomariennoista pöpön, josta kärsi ensin itse ollen niin korkeassa kuumeessa ja heikossa hapessa, että hänestä huolehtiminen söi sekä aikaa että mielialaa. Ja kun hän alkoi toipua, aloin tietty itse sairastaa aikuisten versiota samasta taudista — ei kuumetta, vaan hirmuinen väsymys, kipeä kurkku ja korskuva yskä. Koronatesti näytti negaa, mutta mikä noista selvän ottaa.
Vieläkin yskittää niin, etten kehtaisi missään normaalissa työpaikassa olla, mutta oman työhuoneen rauhassa kelpaa köhiä ja korista. Puolisokin on turvassa kahta kerrosta alempana. Olen aivastanut ja yskinyt näppistä kohti niin monta kertaa, että jahka tervehdyn, se täytyy tehoputsata. Mieleen on palannut Otto Gabrielssonin kirjassaan (Rikkaruoho) kuvaama Jörn Donnerin tietokoneen näppäimistö, joka oli tahmainen huonon käsihygienian ja nenänkaivelun vuoksi. Iuh.
palavarakkaus 