Näin eilen revontulia noin sadan metrin päässä kotiovelta. Olin jo menossa nukkumaan, kun tuli mieleen kurkata Facebookin paikallista keskusteluryhmää juuri revontuliasiat mielessäni. Tärppäsi: vain kaksi minuuttia aiemmin oli ryhmän aktiivi vinkannut revontulista. Eikun takaisin alakertaan, toppahousut ja untuvatakki yöpuvun päälle ja kipin kapin ulos!
Valosaaste asuinalueella on melkoinen, joten lähdin kävelemään kohti mäkeä, jossa sitä on mahdollisimman vähän ja näkymä pohjoiselle taivaalle. Saavuin paikalle juuri oikeaan aikaan: ehdin minuutin ajan ihailla hentoa, mutta havaittavaa vihreää leiskuntaa. Sitten taivas pimeni.
Lähetin puolisolle ottamani videon, mutta olin tyrinyt sen — tuijotin taivaalle niin innoissani, etten huomannut, ettei kännykän kosketusnäyttö ollut toiminut, kun painoin tallennuksen päälle. Niinpä tallenne alkoi siitä hetkestä, kun luulin lopettavani sen. Mutta miten iloiseksi tulinkaan tajutessani, että sen sijaan, että olisin seurannut taivaan tapahtumia kännykkäni näytöltä, katsoinkin niitä ihan oikeasti, paljain silmin!
Tämä oli oikea elämys. Sellainen, joka tallentui mieleen, eikä kännykän muistikortille tai pilvipalveluun. Se on vain päässäni, ja jostain syystä se tuntuu paljon arvokkaammalta.
Työpöytä on niin täynnä, etten oikein tiedä, mihin ensimmäisenä tarttuisin. Äsken laitoin matkaan ensimmäisen haastattelupyynnön liittyen asiakaslehden kevään numeroon. Toimitusneuvoston palaveri pidettiin viime viikolla, ja nyt minulla on taas juttulista edessäni. Olen hokenut itselleni, että nyt täytyy juttujen kanssa olla viisas: tehdä heti pois niitä, jotka ovat tehtävissä, koska viimeisellä viikolla on tulipalokiire. Tavoitteena on tällä ja ensi viikolla saada hyvää vaiheeseen kolme lehden pisintä juttua, joka ovat kaikki kolmen sivun mittaisia.
Viime viikolla tapahtui semmoistakin, että ihan yhtäkkiä syntyi päätös julkaista ensi jouluksi kokoelma Sara Stormin joulunovelleista. Ja kun päätös oli tehty, edettiinkin vauhdilla siihen vaiheeseen, että kirja oli taitettu, sille oli suunniteltu kannet ja haettu ISBN-numero. Tästä ei kiitos kuulu minulle, jahkailijoiden kuningattarelle, jonka vahvuus on suunnitelmien teko ja heikkous niiden toteuttaminen. Ei, vaan homman hoiti rivakka toimen ihminen sillä seurauksella, että Rakas kuusivaras ja muita romanttisia joulutarinoita -niminen kokoelma on jo Kirjavälityksellä tilattavana sekä paperisena että e-versiona.
Novelleja tuli siihen kaksitoista. Löysin jouluun liittyviä novelleja tiedostoistani kaikkiaan neljätoista, mutta raakkasin kaksi pois: Toisessa oli niin roisia erotiikkaa, että se oli oikeastaan jo pehmopornoa, ja kontrasti muihin novelleihin tuntui tosi suurelta. Toinen taas tuntui muuten heikolta, ja iski kai hiukan taikauskokin — 13 ei tuntunut hyvältä luvulta 🙂
Lukaisin läpi kaikki novellit. Joistakin pidin enemmän kuin toisista. Joihinkin olin mielestäni onnistunut aika vähillä sanoilla luomaan hyviä henkilöitä. En koe olevani kovin hyvä kuvaamaan miljöötä ja tunnelmaa — en itse jaksa lukea pitkiä kuvailuja, elleivät ne ole tosi, tosi taitavia — mutta joulunovelleissa nekin ovat aika olennainen juttu. Miten siinä (ja kaikessa muussa) onnistuin, se jää lukijoiden päätettäväksi.
On ihana ajatella, että tämän vuoden joulun alla novellikokoelma voisi olla kirjastoissa tarjolla. Ihan konkreettisesti lepäillä siellä jollain pikku pöydällä tai kirjatukea vasten muiden jouluaiheisten kirjojen kanssa, joista henkilökunta on koonnut valikoiman sesongin kunniaksi. Vieressä pikkuinen joulukuusi ja —
No niin. Tää lähti nyt laukalle. Ensin kirjastojen pitäisi tietysti haluta se kirja valikoimiinsa. Toivotaan, että niin käy.