Mainos!

WP_003527Taas tuli postia, saapui viime viikon Nyyrikkikin. Siinä on mainos uudistuneista Kolmiopokkareista, jotka ilmestyvät joulukuussa tuplanumeroina. Minä tietenkin suosittelen erityisesti Timanttia, koska siihen toisen tarinan on kirjoittanut Sara Storm.

Kun nyt kerran vauhtiin pääsin

Tyhmä tyttö kostaa -novellikokoelma ei ole vieläkään päässyt Elisa Kirjaan saakka, mutta minä aloin latoa Bod-palveluun jo toista pläjäystä. Tavoite on julkaista se ennen joulua, sillä siihen ajankohtaan sijoittuvat monet kokoelman novelleista. Nimeksi tulee Enkeli maantiellä ja muita talvisia rakkaustarinoita.

Yksi tarinoista on ennen julkaisematon. Kirjoitin sen kyllä Reginaan, mutta se ei silloin mahtunut joulun lehteen, ja seuraavana jouluna Reginaa ei enää ollutkaan olemassa. Novelli on nyt ehkä vielä ajankohtaisempi kuin silloin muutama vuosi sitten: päähenkilön ja hänen sisarensa yhteinen yritys kaatuu, ja edessä on köyhä, murheellinen joulu. Paitsi että unelmien tuhkasta tietysti alkaa versota jotain uutta ja kaunista.

Kanteen tulee tällainen kuva, jonka otin pari vuotta sitten kotiseudultani. Aurinko nousee talviaamuna, pieni kirkonkylä uinuu horisontissa, pelloilla leijuu usvaa.

1.3.2012 010

Iso käsi Laura Lindstedtille

Luin tuoreen Finlandia-voittajan pitämän palkintopuheen vasta äsken *aplodeeraa*. Olisiko tuon hetken, kun ”koko Suomi” kuuntelee, voinut paljon paremmin käyttää – tuskinpa. Hyvin tehty. Hyvä on varmasti kirjakin. Toivottavasti pääsen lukemaan sen pian.

Hassu sattuma: kirjan nimi Oneiron muistuttaa kovasti Oneiromantienia, eli unientulkintakirjaa, joka on isossa osassa Antti Tuurin Alkemisteissa. Sain kirjan juuri loppuun. En yritä väittää, että olisin ahminut sen silmät soikeina. Välillä tuntui, että olen saanut kokovartalopuudutuksen, kun maanmittari Bergklint lähti sen sadannen kerran Thormölnin kahvihuoneeseen ja juuri noilla samoilla sanoilla. Joka kerta toivoin, että Tuuri olisi loihtinut silmieni eteen 1700-luvun pikkukaupungin kahvihuoneen sisustuksineen, tuoksuineen, ihmisineen. Laihaksi jäi se saalis. Bergklint oli kaikessa yli-inhimillisessä nuhteettomuudessaan muutenkin väsyttävä hahmo. Enemmän lihaa ja verta olivat August Nordenskiöld ja hänen hirveä vaimonsa, jonka – maanmittarin referoimat – monologit olivat minulle lähestulkoon teoksen parasta antia.

Dialogin täydellinen puuttuminen, sekö teki Tuurin romaanista minulle niin raskaan lukukokemuksen? En ollut lukenut Tuuria sitten Wallenbergin, jonka luin muutama vuosi sitten. Muistaakseni pidin siitä kovasti, enkä kokenut raskaslukuiseksi. Tuskinpa Tuuri on kovin radikaalisti muuttanut tyyliään, joten olenko minä muuttunut lukijana? Onko minusta tullut some-ajan lukija, jonka keskittymiskyky on huono? Masentava ajatus.

Kotona taas

Vietin eilen ruhtinaalliset yli seitsemän tuntia bussissa. Olipa kerrankin aikaa omille ajatuksille. Valitettavasti en kuitenkaan voi kehua saaneeni suuria oivalluksia. Kunhan rötkötin ja horrostin.

Palaverissa hahmoteltiin projektia vuodelle 2017. Minun roolini olisi käsikirjoittaa se. Koska aloittamisella on monestakin syystä kiire, sain miettimisaikaa vain maanantaihin.

Etukäteen lukemani hahmotelma ei ollut minua suuresti sytyttänyt, ja kun pyysin sen kirjoittajaa kokouksessa avaamaan ajatuksiaan, en tullut hullua hurskaammaksi. Niinpä aloin kertoa, miten itse näkisin tekstin, ennen kaikkea sen teemat ja mitä niillä halutaan sanoa. Vastakaiku oli myönteistä, joten saattaa tästä sopimus syntyä.

E-novellikokoelmani ei ole vieläkään päässyt Elisa Kirjan valikoimiin. Äsken googlasin sen nimeä. Kaksi ekaa hakutulosta veivät e-kirjapalveluihin, hyvä hyvä, mutta seuraavat linkit olivat porntubeen, joka lienee ihan sitä itseään tai en minä tiedä enkä uskalla klikata moisia. Mutta tulipa valittua novellikokoelmalle nimi, jos näin on 🙂

Siellä siellä se on

Nimittäin novellikokoelmani Google Playssa! Tyhmä tyttö kostaa ja muita novelleja eli seitsemän pitkän novellin e-kirjani voi ostaa kampanjahintaan 0,99 euroa kahden viikon ajan eli hyvin lyhyen matikkani mukaan novellit maksavat nyt noin 15 snt / kpl. Tarjousajan jälkeen kokoelman hinta on 1,99 e.

google play

Kukahan tätä kokoelmaa sitten voisi ostaa? Ei mitään aavistusta. Ne, jotka kaipaavat Reginaa luettavakseen? Ne, jotka kaipaavat kotimaista vaihtoehtoa Harlequin-romantiikalle (niitäkin löytyy näköjään e-kirjoina)?

Koko idean tähän taisin saada istuessani itse bussissa. Huomasin, että likipitäen kaikki kanssamatkustajat kaivoivat viihdykkeekseen tabletin. Ehkä joku haluaisi lukea juna- tai bussimatkallaan romanttisia novellejakin, ajattelin. Jos mukana on joka tapauksessa tablettitietokone, ovat e-kirjat paljon kätevämpiä kuin fyysinen kirja.

Olen uhonnut ottavani lasillisen kuohuvaa, jos yksikin kappale e-kirjaa menee kaupaksi. Minulla on onneton viinapää, joten jos seuraava päivitys on epäilyttävän hilpeä ja sisältää poikkeuksellisen paljon typoja, Tyhmää tyttöä on kenties ostettu kaksi tai kolme 🙂

Innokas odotus jatkuu

Sähköpostiin oli myöhään eilen illalla kilahtanut se hartaasti odotettu viesti BoD-tiimiltä: e-kirjani (ISBN 9789523301535) tiedot on nyt lähetetty heidän e-kirjanmyyntikumppaneilleen. Novellikokoelman pitäisi olla saatavilla kumppanikaupoista 12-72 tunnin aikana. Eli nyt sitten kliksuttelen Google Playta ja Elisa Kirjaa jne. neuroottisesti 🙂

Tässä ohessa kirjoittelen vielä yhtä juttua asiakaslehteen yrityksen saamasta palkinnosta. Ehdin jo luulla, että lehti on osaltani kasassa, mutta eipä niin ollutkaan. Esitekin on pahasti kesken. Torstaina palaveriin, jossa menee matkoineen koko päivä.

Kiireistä on juuri nyt freelancerin elämä, ja hyvä niin. Hallitushan on kaavaillut, että kaltaisiani nk. omassa työssä työllistyviä aletaan kohdella yrittäjinä, mitä tulee työttömyysturvaan. Se tarkoittaisi, ettei hiljaisina aikoina olisi mahdollista saada soviteltua päivärahaa, ja jos hommat loppuisivat tykkänään, tulisi ilmeisesti mojova karenssi, ennen kuin saisi työttömyyskassasta lanttiakaan. Miten tämä hyödyttäisi yhtään ketään, sitä on vaikea nähdä. Silpputöiden tekijöiden elämä vain muuttuisi pari piirua hankalammaksi.

Vieraita vesiä

Olen viikonlopun ajan yrittänyt pureskella torstaina saamaani sähköpostiviestiä. Se on tiedustelu tai oikeastaan tunnustelu suurehkosta kirjoitushommasta, jota en oikein koe omimmaksi lajikseni. Palaveri aiheesta on sovittu ensi torstaille. Hahmotelma toivotun tekstin teemoista, juonikuvioista ja tyylilajista sai minut jäätymään, ja olen nyt turhaan odotellut innostuksen kipinää.

Rimakauhu on melkoinen, mutta ehkä en kuitenkaan peru palaveria, vaan lähden avoimin mielin juttelemaan projektista siitä vastaavien ihmisten kanssa. (Pakko olla näin kamalan kryptinen, koska ei ole lupaa vielä kertoa yhtikäs mitään julkisuuteen. Fiktiosta kuitenkin on kyse.)

Lupasin myös lähettää yhdelle entiselle työkaverille ja ystävälle pokkarini tekijänkappaleen (jahka Postin lakko loppuu…). Häneltä saan teksteistäni aina ihanaa palautetta: hän ei taaskaan malttanut jättää tarinaa millään kesken jne. Hän kysyi, koska kirjoitan viihderomaanin koviin kansiin. Joskus, toivottavasti, vastasin niin kuin aina ennenkin.

Luulen, että tuo keskustelunpätkä jäi elämään alitajuntaani, sillä jostain sinne palasi ikivanha idea historialliseksi, romanttiseksi romaaniksi. Viikonlopun mittaan se idea alkoi päässäni aueta juonenkäänteiksi, keskustelunpätkiksi, lopulta koko romaanin mittaiseksi kaareksi, joka käsittää kolme, neljä vuotta, keskiössä kaksi ihmistä. Tänään se kaikki oli pakko kirjata muistiin tiedostoon. Saapa nähdä, tuleeko sille ikinä tehtyä yhtään mitään.

Niin, miksen tähän päivään mennessä ole kirjoittanut romanttista romaania? Miksen edes ole lähettänyt ainuttakaan käsikirjoitusta kustantajalle tarjolle? Syy taitaa olla ihan vain raha. Aina on ollut läjä laskuja odottamassa seuraavaa kirjoituspalkkiota, joten ei ole ollut mahdollista heittäytyä muutamaksi kuukaudeksi kirjoittamaan tekstiä, joka vain ehkä joskus julkaistaan.

Lääkärin parissa taas

Tänään alkoi uuden Lääkäri-tarinan ensimmäinen luku syntyä tiedostoon. Pääsin vain puoleen väliin, koska kirjoitustyö keskeytyi tuon tuostakin tiedonhakuun. Nyt aiheena mm. dialyysi, virtsakatetrin laitto ja nenämahaletku. Jälleen kiitos Käypä hoito -sivustolle, Terveyskirjastolle ja niille kaikille, jotka laittavat opinnäytteensä nettiin.

Ja tietysti tarkistelin vimmaisesti sähköpostiani. Että jokojokojoko on tullut Bodilta viesti. Mutta ei vielä tänään(kään). Yritin jo etsiä, että miten kauan e-kirjan julkaisu kestää, mutta löysin vain maininnan, että se tapahtuu ”muutamassa päivässä”. Paljonko se muutama taas onkaan, 3-5 vai, kysyy nimim. Malttamaton.

Paperipostia kolisi luukustamme eilen illalla klo 21:01 (!) ja ties koska seuraavaksi. Jos kotiin tilattu paperinen romantiikka jää lakon vuoksi saamatta, suosittelen tietysti romanttista e-kirjaa vajetta paikkaamaan 🙂 Mainittakoon, että nerokkaasti tilasin eilen itselleni Robertsin verkkokaupasta ison lastin marjasmoothieita. No, onneksi niiden säilyvyys on kuukausia, joten eivät ehtine pahentua postin varastoon…

Jännittää kuin ipanaa ennen joulua

Koska koska se tulee?! Novellikokoelmani näkyviin e-kirjapalveluihin, nimittäin. Bod.fi-laittoi viestin, että tilaukseni on tullut perille ja saan uuden meilin, kun e-kirjani on ladattu myyntikanaviin.

Miten mainostaisin tuota kokoelmaa? Ainakin voin luvata, että tarinoista löytyy sekä romantiikkaa että erotiikkaa, monista myös huumoria. Lakanat laitetaan solmuun ja solmuun joutuneet ihmissuhteet selvitetään. Katkerat pettymykset ja kostonjanokin vaihtuvat kutkuttavaan onnenhuumaan, sillä loppu on aina, tietysti, onnellinen.

Oma suosikkini kokoelman novelleista on ehkä Rakkautta ja rähinää, joka ilmestyi Reginassa muistaakseni nimellä Julkkiksen sisko. Hammashoitaja Vuokon sisko Jasmiini on menestynyt missikilpailussa ja haaveilee tohelon poikaystävänsä Jasperin kanssa omasta tv-ohjelmasta. Koheltava pariskunta sotkee Vuokon omiin projekteihinsa, ja soppaa hämmentää myös Jasperin veli.

Novellikokoelma

Viimeinkin sain sen aikaiseksi: viimeisteltyä Books on demand -palvelun kautta kokoelman Sara Stormin novelleja. Se putkahtaa julki e-kirjana, ei aavistustakaan millaisella aikataululla. Ehkä jo huomenna, koska tein toimeksiannon äsken?

Novelleja on seitsemän, ja valitsin ne vuodenajan mukaan, eli syksyssä ja talvessa mennään. Kaikki tarinat ovat ilmestyneet aikoinaan Regina-lehdessä. Novellit ovat pitkänpuoleisia, joten seitsemästä tuli melkein sata sivua tekstiä.

Minulla ei ole harmainta aavistusta, kiinnostaako ketään lukea niitä enää, mutta kohta se on ainakin mahdollista 🙂 Ja kansi, siitähän tuli näin raflaava!

tyhma tytto nk kansi