Yritän olla ajattelematta säätiedotuksia. Huomenna on reissupäivä, ja Murphyn lain mukaisesti povataan lumimyräkkää ja surkeaa ajokeliä. Aion lähteä jurnuttamaan isolla pelivaralla, mutta silti kammottaa.
Viisas ihminen varmaan yrittäisi siirtää palaverin, mutta en oikein kehtaa tehdä sitä. Paikalla on liian monta kiireistä päällikköihmistä. Kai siellä hengissä selviää. Toivottavasti. Haluaisin tulla joskus niin vanhaksi ja viisaaksi kuin Birgitta Ulfsson, jonka ajatuksia luin eilenkin illalla.
Tänään yritän viimeistellä jatkokertomuksen 9. osan, ja sen jälkeen pyhitän loppupäivän huomisen valmisteluille. Täytyy miettiä sekä asiakaslehden että uutiskirjeen sisältöehdotukset. Viime kerralla pursusin ideoita (tai niin muistelisin), nyt on tyhjäpäinen olo. Ehkäpä oikeaan moodiin pääsemiseen auttaa lehden edellisten numeroiden selailu.
On pelottavaa, miten nopeasti tunti mennä hupsahtaa, kun yrittää saada jostain asiasta kiinni tässä koneen ääressä. Melkein huomaamatta tulee siinä muka ajattelun ohessa avanneeksi Hesarin, kurkanneeksi Facebookiin jne. vaikka tietää, mitä siitä seuraa: jumittamista, sirpaloitumista, turhautumista.
Nytkin olisin selvinnyt vallan mainiosti iltapäivään saakka ilman tietoa siitä, että Olavi Mäenpää on kuollut ja keitä ovat Vain elämää -ohjelman (jota en ole koskaan katsonut) uudet kilpailijat.
Varhaiskristilliseltä ajalta periytyvä paastonaika alkaa laskiaisen jälkeen ja kestää 40 vuorokautta. Minä harkitsen vakavasti nettipaastoa, jossa kaikki muu kuin työhön liittyvä selailu olisi pannassa. Voisikohan se onnistua?