Kirjoitanko minä komediaa? Mielestäni kyllä. Ohjaaja kysyi tätä minulta taannoin työpajassa, ja minä hiukan epäröin vastatessani. Kirjoitan vakavista asioista, mutta pyrin tekemään sen hauskasti. Eikö se silloin ole komediaa?
Eilen lueskelin ainutta hyllystäni löytyvää käsikirjoitusopasta, joka on Elina Hirvosen toimittama Käsikirjoittaminen (Art House 2003). Siinä on muutaman alan ammattilaisen artikkeleita aiheesta. Ne ovat järjestään olleet mielenkiintoisia ja inspiroivia.
Timo Varpion (kirjoittanut Isänmaan toivot, Helpon elämän, Roban ja vaikka mitä) aiheena on tv-komedia. ”Kirjoittajalle olen sen sijaan kokenut kategorisoinnista olevan pikemminkin haittaa kuin hyötyä. Lajityypeistä, kategorioista, teorioista ja säännöistä nimittäin päädytään helposti etsimään jo kirjoitusprosessin alkumetreillä naurattamisen viisasten kiveä, vaikka on selvää, että sellaista ei voi löytää”, hän kirjoittaa.
Ymmärrän, että markkinointia varten tarvitaan kategoria, johon näytelmä kuuluu. Ohjaajakin tarvitsee jonkinlaisen karsinan, johon porukan paimentaa. Mutta kirjoittajalle koko ajan silmien edessä roikkuva kyltti aiheuttaa jumitusta, stressiä ja tekstin kökkööntymistä. Aamun alkajaisiksi luin eilen kirjoittamaani kohtausta ja aloin heti tuskailla, tuliko siitä liian vakavahenkinen ja syvällinen tähän näytelmään, ja miten sitä ehkä pitäisi keventää. Vaan ei kai komediassakaan ihan kaikkea tarvitse vääntää vitsiksi?