
Rasteja, se on melkein täynnä rasteja! (Tämä on siis taulukko, jossa on sarakkeina työstämäni asiakaslehden numeron kaikki jutut eri vaiheineen ja kuvituksineen.)
Kello ei ole kuin kymmenen, ja olen jo tehnyt yhden puhelinhaastattelun. Viimeisen tähän lehteen tarvittavan! Seuraavaksi puran sen nauhurilta, paukutan kasaan ja alan orientoitua pokkarin kirjoittamiseen. Ihan totta. Asiakaslehden numero on nimittäin minun osaltani kohta taputeltu.
Yksi ainut juttu on enää kokonaan auki, ja se on muotoa kysymys – vastaus. Homma on viivästynyt, koska vastaajana on tarkoitus olla uusi rekrytointi, jonka valinta on varmistunut vasta eilen. Siis asiakkaalle. Kun tieto saapuu minulle, roolini on toimittaa sähköpostilla kysymykset ja kevyesti editoida lähetetyt vastaukset. Pikku kakunpala.
Harvoin työpäivä sujuu niin yläkanttiin kuin eilen. Avasin litteroidun haastattelun koneelta ja kolme tuntia myöhemmin minulla oli valmis kansijuttu, ilman minkäänlaista tuskaa ja vääntöä. On se vaan kaunista, kun kaikki elementit löytävät paikkansa tuuppimatta!
Kiireiseksi uumoilemani ihminen vastasi parin tunnin viiveellä, että juttu on hänestä oikein hyvä ja piste. Tai oikeastaan huutomerkki. Hän ei tosiaan halunnut muuttaa siitä yhtään mitään! Jos hän olisi tässä nyt, niin kädestä kiittäisin ja syvään kumartaisin. Melkein 1200 sanan mittaisessa haastattelussa olisi aika monta potentiaalista paikkaa nihkeälle niuhotukselle, jos sille tielle lähtisi.
Lehdenteon melkein paras vaihe on siis käsillä: saa lähetellä valmiita juttuja ja kuvia taittajalle. Tätä ei voita kuin se, että saa valmiin, kauniin, virheettömän lehden käteensä. (Ja palkan tilille.)
Eilen sähköpostiini myös nasahti lyhyt ja ytimekäs toimeksianto eräältä pomoihmiseltä: yritykselle on päätetty arvot, ja minun pitäisi paketoida ne yhteen tai kahteen kauniiseen lauseeseen. Aikaa loppuviikko.
Illalla vähän taivuttelin ajatuksia muotoon, tänään jatkuu. Googlasin saman toimialan firmoja vakoillakseni, miten he saman asian kertovat, ja olin hiukan järkyttynyt alkeellisesta tasosta. Hei tyypit, jos oma markkinointiosasto ei osaa, niin on olemassa minun kaltaisiani ihmisiä, jotka sopuhintaan kihartavat, suoristavat, pukevat ja puuteroivat viestinne parahultaiseen muotoon!