Browser modifier kävi kylässä

Loppusuoralla taas mennään pokkarissa, vaikka viime hetkellä on tullut kaikenlaisia viivytyksiä. Esimerkiksi tänä aamuna kannettava tietokone jämähti täydellisesti, kun Windows Defender ilmoitti löytäneensä jotain vallan kauheaa tietokoneeltani ja tahtoi puhdistaa sen. Laitoin puhdistuksen päälle, ja ”toimintojen käyttöönotto voi kestää muutaman sekunnin”, ilmoitti kone.

Juu, minuutit raksuttivat, eikä palkki edennyt mihinkään. Käsi poskella odotin, enkä lopulta keksinyt muuta kuin käynnistää tietokoneen uudestaan. Sama alusta. Taas se hirveäkauhea sieltä löytyi, hälytys hälytys, ja eikun puhdistamaan. Halleluja, nyt se toimi. Ja kun siipalle viestittelin asiasta, hän oli sitä mieltä, että kyse oli melko vaarattomasta mainosohjelmasta, joka oli pesiytynyt selaimeen. Että kiitosta vaan tästä, Windows Defender.

Ihan tuli taas ikävä Macbookiani, joka ikäloppuna rotiskonakin käynnistyi nopeammin kuin tämä tänä vuonna hankittu Windows-läppäri koskaan, jonka hakutoiminto oli salamannopea täpötäydestä kovalevystä huolimatta, ja johon ei ikinä tullut mitään matoja.

Olivat muuten kauheita ne hetket kun pelkäsin, että läppäri on jotenkin fataalisti jumissa ja tajusin, että siellä on viittä vaille valmis pokkari, josta ei ole ainuttakaan varmuuskopiota yhtikäs missään… Että ihminen voi taas olla tollo. (Teen sen varmuuskopion ihan kohta…)

Mainokset

Lapseni rakastaa Aimo Kaivuria

Tämähän ei ole varsinaisesti kirjallisuusblogi, eikä varsinkaan lastenkirjallisuus-sellainen, mutta silti on pakko vähän mainostaa uutta löytöä. Kirjamessuista asti olen joka ilta saanut lukea lapselleni Aimo Kaivuri ja dinosaurukset -kirjan. Olen lukenut muutakin, mutta jos ipana saa päättää, hän tahtoo Aimo Kaivurin, enkä oikeastaan ihmettele sitä. Guy Parker-Rees kuvittaa niin kivasti, tarina on hauska, ja Raija Rintamäen suomennos kulkee mainiosti. Myyrä ja kaivuri, mikä voisikaan olla parempi yhdistelmä vajaa kolmivuotiaan mielestä! Vahva suositus meiltä.
WP_003486

Kutsumaton vieras

Migreenille ei hyvää hetkeä olekaan, mutta useimmiten se tietenkin iskee silloin, kun pitäisi kirjoittaa pää punaisena. Niin tänäänkin. No, buranaa lättyyn ja näppis laulamaan.

Yritysesittely valmistui, ja asiakkaalta saatu ylistävä palaute melkein paransi päänkin. Pokkarikin on ihanassa vaiheessa, sillä sankaripari on päätynyt yhteen. Kyyhkyläiset kuhertelevat autuaan tietämättöminä siitä, että heidän onnensa taivaanrannassa purjehtii jo sysimusta pilvi. Voi teitä. Lähtekää karkuun, ennen kuin teen teistä onnettomia 🙂

Kirjoja ja naisten kirjoja

Heli Laaksosen Facebook-sivulta luin postauksen kommenttiosiosta jonkun toivomuksen, että miehetkin löytäisivät Helin runokiertueiden yleisöksi. Siitä tuli mieleen kauan sitten lukemani detalji suomalaisten lukutottumuksista. Vai olikohan se peräti jokin globaali tutkimus? Joka tapauksessa siinä kerrottiin, että miehet lukevat lähestulkoon vain miesten kirjoittamia kirjoja. Naiset lukevat sekä miesten että naisten kirjoittamia kirjoja.

Tuo outo vääristymä on monesti palannut mieleeni, kun olen ostanut miespuolisille läheisilleni kirjoja lahjaksi. Jos hyviä vaihtoehtoja kyseiselle henkilölle on ollut useita, olen valinnut kirjan kirjoittajan sukupuolen perusteella. Olen ostanut isälleni Sofi Oksasta, veljelleni Katja Kettua, sukulaispojalle Hanna Kökön geokätköilystä kertovia seikkailukirjoja.

Luulevatko miehet, että naiset kirjoittavat vain naisille? Luulevatko he, että naisten kirjoittama teksti ei puhuttele heitä? Vai mitä he luulevat? Olisi mielenkiintoista tietää.

On todella sääli, jos kirjailijan sukupuolen vuoksi monilta mieslukijoilta jää väliin loistavia lukuelämyksiä esimerkiksi Leena Landerilta tai Ulla-Lena Lundbergilta, vain pari suosikkiani mainitakseni.

Kai, toivottavasti aika pikku hiljaa muuttaa tämänkin asian? (Ihan henkeäni pidätellen en ehkä silti odota, että miehistä tulee Sara Stormin suurin lukijakunta…)

Kirjoja, hunajaa ja hamppua

Minulla oli eilen aamulla työpalaveri. Tai oikeammin kävin esittäytymässä ihmiselle, jonka projektien kautta työllistyy minun alani ihmisiä. Hänellä ei ollut juuri nyt tarjota mitään keikkaa – onneksi, sillä jees-muija olisi varmaan taas innostunut. Katsotaan poikiiko tapaaminen jotain ensi vuonna, kun freelancerin leipä on taas pieninä muruina maailmalla.

Tapaamisen jälkeen junalla Pasilaan ja messukeskukseen. Tavallaan hyvin helpottavaa, että puolen päivän kirjamessuilun jälkeen minulla oli sekä jalat muusina että kolme julman painavaa kirjakassia raahattavana, joten oli pakko lähteä kotiin. Etupäässä ensin mainitusta syystä ei tee mieli lähteä sinne vaeltelemaan muiksi päiviksi. Tuttuja oli mukava tavata ja kirjalaareja koluta.

Kirjojen ohella hamstrasin ruokamessujen puolelta kotimaista hunajaa ja Murtolan hamppusnackseja. Niiden ryydittämänä ryhdyn nyt sitten taas tekemään niitä oikeita töitä. Kirjoituspäivän päättää puhelinhaastattelu. Yritän olla ajattelematta sitä, miten törkeä kiire ensi viikolla mitä luultavimmin on.

Jees-muija on täällä taas

Sitten kun pidän kehityskeskustelun itseni kanssa, esille pitää jälleen kerran ottaa se eräs heikkous, joka syöksee hommat tuon tuostakin kaaokseen, harmaannuttaa minut ennenaikaisesti ja nostaa pikakahvin kulutuksen törkeisiin lukemiin.

Jo vain, taas tuli luvattua jotain. Haastattelumuotoinen yritysesittely, dedis ensi torstaina. Ensin jo melkein sain sanottua kohteliaan ein. Että tosi mielelläni, mutta kun on muutenkin kiire. Viisi minuuttia myöhemmin olin jo sopimassa puhelinhaastatteluaikaa. Eikös nyt sentään, kun aukeamalle kuulemma tulee paljon kuvia, joten tekstiä ei tarvita paljon. Sitä paitsi pyytäjä oli entinen työkaveri, hirmu ihana tyyppi ja oli kiva kuulla hänestä pitkästä aikaa.

Niin että tässä sitä nyt ollaan. Selvästi olen oikeassa ammatissa, koska tällä toiminnalla aiheutan haittaa vain itselleni. On paljon ammatteja, joissa jees-muija voisi kylvää hirvittävää tuhoa.

Niin ja arvatkaa muuten, aionko mennä huomenna kirjamessuille lorvimaan, vaikka tekstien kanssa on kauhea kiire?

Läpi meni ja mulla on logo!

Viime viikolla lähetetty tarina sai tänään hyväksynnän, vain yksi kohta (muutaman lauseen kokonaisuus) piti korjata. Se kävi sukkelasti, ja loppupäivä menikin sitten jotakuinkin harakoille tai ei – se meni ystäville ja sukulaisille, joita kävi tänään kylässä yhteensä viisi kappaletta.

Juoruilusta ja pullakahvittelusta keskellä arkipäivää on maksettava hinta. Olen jäänyt jälkeen kirjoitusaikataulustani, joten huomenna meinaan vain ja ainoastaan naputella nuttura kireällä koko päivän. En edes katso ikkunasta ulos. Nih!

Mutta katsokaa katsokaa te nyt miten HIENO! Sara Stormilla on oma logo! sara_st_3rm
Aika mahtavaa omistaa ystäviä, jotka pyöräyttävät yks kaks tällaisia. Ai mihinkä Sara Storm tarvitsee logoa? Kerron pian 🙂

Aikamatka

Päivän lukukokemus oli 70-luvun Kolmiopokkari, jostain kirpputorilta muutama vuosi sitten mukaan tarttunut. Kansilehdissä mainostetaan Palmusarjaa (tarina sijoittuu Lontoon teatterimaailmaan) ja Linnasarjaa (”tosipohjainen tarina 1700-luvun Englannista”). Lisäksi lehdessä on mainos romanttisesta Bonnie-nimisestä novellilukemistosta, josta en ollut ennen kuullutkaan. Mainoksesta voi päätellä, että se oli suunnattu nuorisolle. Googlaamalla löytyi muutama myynti-ilmoitus huuto.netistä ja antikvariaateista.WP_003463

Veljensä vartija sen sijaan on suomalainen tarina, tosin sen kirjoittajan nimeä (tai edes nimimerkkiä) ei kerrota. Eero, Kristiina ja kumppanit seikkailevat muun muassa Naantalissa ja Uudessakaupungissa. Varsin tuttuja seutuja minullekin.

Jep, 70-luvulla totisesti ollaan: Nuoretkin ihmiset teitittelevät toisiaan ja miehet tupruttelevat äijämäisesti tupakkia sekä sisätiloissa että ulkona. Viestejä käydään laittamassa lennättimestä.

Entä itse tarina sitten? Pahikseksi luultu ei olekaan paha. Mielisairaalaan joutunut hulttioveli paranee ja tekee elämänmuutoksen. Odottamaton Amerikan-perintö tekee köyhästä tytöstä rikkaan ja antaa tälle mahdollisuuden pelastaa mielitiettynsä sukutilan. Varsin perinteisiä juonikuvioita, siis. Paitsi yksi: päähenkilön kaksoisolennon arvoitus. Hän onkin naisen kaukainen sukulainen, joka sattumoisin on päätynyt naimisiin naisen veljen kanssa, ja koska on luonteeltaan hiukan boheemi esiintyvä taiteilija, hän on ihan vaan huvin vuoksi hiukan lainannut miehensä siskon identiteettiä. Ei siis mitään selitystä sille, miksi Amerikoissa muutaman vuoden asunut veli ei ole tullut maininneeksi siskolleen mitään vaimostaan. Puhumattakaan siitä, miten, krhm, erikoiselta tuntuu mies, joka menee naimisiin oman sukulaisensa kanssa, joka on hänen oman sisarensa kaksoisolento…
WP_003462

Aikataulussa

Tarina lähti matkaan tänään, päivän verran ennen virallista dead linea ja ilman kiirettä oikoluettuna! Tuntui sen verran ylelliseltä, että tähän on tosissaan pyrittävä jatkossakin. Viime vuosina tilanne on ollut nolon usein se, että olen joutunut pyytämään muutaman päivän lisäaikaa tai vähintäänkin oikolukenut tarinaani pikkutunneille saakka, jotta olen saanut sen palautettua ajoissa. Migreeni, yllätysvieraat tai yön valvottanut lapsi riittivät kaatamaan liian kireäksi laaditun aikataulun. Kerran toisensa jälkeen nökötin läppärin ääressä yömyöhällä ja oikoluin pikakahvin voimalla, vaikka luulin edellisestä kerrasta jotain oppineeni.

Nyt aikataulu piti, vaikka sairastin ärhäkän flunssan ja olin pari päivää täysin toimintakyvytön ja pari seuraavaa päivää puolitehoinen. Ihan tekee mieli taputtaa itseään olalle. Oliko tämä työtapaturma vai olenko tosiaan parantanut tapani, se jää nähtäväksi.

Nyt siirryn takaisin kesken jääneen Lääkäri-pokkarin pariin. Palautan sen tämän kuun lopussa, ja sitten onkin taas faktakirjoittamisen vuoro. Marraskuussa teen tekstejä yritysesitteeseen ja asiakaslehteen. Joulukuussa jälleen pokkarin pariin.

Syksy tuli

Ilmojen viilettyä niin, että aamuisinkin voi olla pakkasta, on bloggaajankin pakko päästää irti kesästä. Järvenrantamaiseman tilalle siis keltaisia lehtiä. Näin kaunista ei ruska valitettavasti lähiluonnossani juuri nyt ole, vaan kuva on kahden vuoden takaa.

Syksy tuo tullessaan myös kirjamessut. Olen menossa Helsingin messuille. Turun messut jäivät väliin, valitettavasti, koska pidän niistä oikeastaan enemmän. Helsingin kirjamessut ovat niin isot. Useaksi päiväksi en jaksa enkä ehdi mennä tarpomaan halleja ja pujottelemaan tungoksessa, ja yhden päivän keikalla on mahdollista tutustua vain pieneen osaan tarjonnasta. Jokaisella ohjelmalavalla on taukoamatta esiintyjiä, lisäksi osastoilla on ohjelmaa. Se tarkoittaa, että joka suunnasta kuuluu ämyreillä vahvistettua puhetta, joka sekoittuu käytäville mölinäksi.

Haluaisin vaeltaa kaikessa rauhassa tutustumassa uutuuskirjoihin, alelaareihin ja antikvariaattien tarjontaan, mutta ihmispaljous ja melu tekevät omastakin messuilusta hermostunutta haahuilua. Kaipa minä kaipaisin sellaista kirjastohiljaisuutta kirjamessuillekin, mikä ei kyllä taida olla ihan realistista, kun puhutaan kymmenientuhansien kävijöiden massatapahtumasta.