Eilen sain töistäni pelkkiä kehuja. Ensin yhdeltä taholta puhelimitse ja sitten toiselta meilillä. Tulin kummastakin tosi iloiseksi. Ei niitä kehuja liikaa koskaan saa, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että freelancerina niitä on tullut paljon enemmän kuin työsuhteissani ikinä.
Huomaavatkohan esimiehet nykyisin kehua alaisiaan, tajuavatko sen merkityksen motivaatiolle? Viimeisimmässä päivätyöpaikassani pomosta kuului yleensä vain silloin, kun oli jotain ongelmia. Kiitos hyvästä työstä tuli loppuasiakkailta. Hyvä että edes niiltä.
Ei tarvinnut siis korjata edes yhden pilkun paikkaa siitä jutusta, jonka kirjoitin tiistaina. Se oli asiakkaan mielestä tosi hyvä juuri niin. Mikä unelma-asiakas, lisää näitä.
Eilen syntyi luonnos uutiskirjejuttuun ja Lääkäri-pokkariin ohut synopsis, jota lähden tänään laventamaan.
Tällä kertaa pokkari alkoi saada muotoaan henkilövetoisesti. Pääosissa ovat Armi ja hänen serkkunsa Lotta, joiden välejä hiertää 10 vuoden takainen tapahtuma, joka on jäänyt selvittämättä. Yhdeksi pokkarin isoksi teemaksi onkin tulossa anteeksianto.
Armin ja Lotan väliin on tietysti työnnettävä se ihana mies. Koska serkuksista kumpikaan ei ole terveydenhoitoalalla, teen miehestä lääkärin. Kiitos lapseni viimeviikkoisen lääkärikäynnin, on sankarilla jo ulkoinen olemus ja ääni, heh. Mistä saan symppismieheen ne pari särmää, jotka herättävät hänet eloon, on vielä työn alla.
Kun pokkaria hahmottelee, siihen napsii aineksia ja mausteita sieltä täältä. Eilen kaupan kassajonossa näin lehtiotsikon, jossa Sirpa Selänne suree kuollutta anoppiaan. Äsken luin Ylen artikkelin lääkärikopteritoiminnasta. Niinpä Lotan entisestä poikaystävästä tulee jääkiekkoilija, ja lääkäri Miikan tungen ensihoitolääkäriksi kopterin kyytiin.
palavarakkaus 