Kuten on tullut jo aiemmin monesti toitotettua, niin Pikkujouludiskon henkilöiden tarina saa jatkoa. Ihan pian! Kirjavan kulmauksen Ennin kakkososasta on jo kovaa vauhtia tulossa äänikirja ja e-kirja. Julkaisupäivä on 12.3. Ja kirjoittaja on taas tohkeissaan, kuinkas muutenkaan.
Ai mikä ihmeen kärsimysnäytelmä? No se, mitä pääsiäisenä esitetään ympäri maailmaa, ja fiktiivinen harrastajateatteriryhmä Käpynäyttämö esittää oman versionsa Käpylässä. Kuten aiemmassa postauksessa totesin, niin matkassa riittää mutkia, ja loppuhuipennuksesta kai voi spoilaamatta sanoa, että metsään menee, jotta rytisee.
Päähenkilön eli kirjakaupan myyjä Enni Vähäluodon henkilökohtaisessakin elämässä koittaa kärsimysten kevät, vaikka hän oli odottanut ihan muuta — onhan hän juuri rakastunut. Mutta eipä hätää: lukijan ei tarvitse nyyhkiä Ennin mukana, sillä draamakuningatar vetää hommat niin överiksi, että tyylilaji pysyy samana kuin Pikkujouludiskossa.
Mitä muuta kuuluu? No se, että jostain tuli viime viikolla sellainen vielä kerran, pojat -fiilis ja lähetin nuortenkirjakäsiksen neljännelle kustantajalle. Sen saldohan on siis sellainen, että kaksi ei vastannut koskaan mitään, ja pieni, aloitteleva kustantamo vastasi nopeasti ja ystävällisesti että kiitos ei, tämä ei valitettavasti mahdu meidän suppealle julkaisulistallemme, vaikka onkin monella tavalla hyvä teksti. He olivat siis oikeasti vaivautuneet tutustumaan siihen ja käyttivät aikaa vastatakseen. Arvostan. Ja kun ostan kirjoja lahjoiksi, niin taatusti tsekkaan tuon kustantamon tarjonnan.
Lähetin nyt käsiksen keskisuurelle kustantamolle, mutta kaduin sitä melkein saman tien. Sieltä nimittäin tuli oikein asiallinen automaattivastaus, jossa kerrottiin, että viesti on tullut perille ja että he ovat yhteydessä, jos käsis kiinnostaa, mutta heillä ei ole resursseja vastata henkilökohtaisesti jokaiselle. Se tarkoittaa siis sitä, että pitää itse ajan kulumisesta tehdä johtopäätös siitä, koska käsis on siellä klikattu mappi Ö:hön. Se on kyllä turhauttavaa.
Ehkä tulevaisuudessa tulee jokin punainen ei kiitos -nappi, jota kustantajat voivat tietokoneeltaan vain painaa, ja silloin lähtee automaattisesti meili lähettäjälle. Silloin kirjoittaja ei odottaisi turhaan eikä häiriköisi kiireisiä kustantajia meilaamalla tai soittelemalla käsiksensä perään.
No, minäkään en aio henkeäni pidätellen odottaa tuon kustantajan vastausta. Kalenteroin itselleni ajan tekstin editointiin ja sitten järjestän sen julkaisun, tavalla tai toisella. Tänään tuli mieleen sekin, että voisihan sitä tarjota suoraan äänikirjaksikin. Tai julkaista itse vain e-kirjana.
palavarakkaus 