On aika kivaa olla huippusuosittu

Saga Egmontin uutiskirje (josta yllä olevat kuvat) sai taas fiiliksen maireaksi. Voi miten mun tarinoista tykätään! Ei kaikki, mutta monet. Ihan käsittämättömän iso porukka. Tässä siis varsinaisesti mainostetaan Sagalle originaalina kirjoittamaani Kirjavan kulmauksen Enni -trilogian kolmososaa, mutta viittaan tuohon komeaan lukuun.

Nyt tulee tunnustus: aika pian pokkaristin urani alettua olin sitä mieltä, että olen tosi hyvä siinä hommassa. Että siinä ajassa, mikä pokkarin kirjoittamiseen kannattaa käyttää, jotta siinä pääsisi jonkinlaisille palkoille, tein hyvää jälkeä.
Aloitin hyvin nöyränä, mutta kun alkoi tuntua, että hallitsen formaatin, minusta tuli hiukan korskea. Ja samalla minusta tuli myös tunnustuksen kipeä. Vai pitäisikö sanoa, että rakkauden kipeä — sehän on vähän sama asia. Joka tapauksessa kaipasin sitä, että joku muukin huomaa, miten hyvä minä olen.
Ajattelin, että aikoinaan Hilja Valtosen ja Anni Polvan kirjat viihdyttivät suurta yleisöä, joten miksipä ei minunkin tarinoilleni voisi löytyä lisää lukijoita. Minusta tuntui, että ne olisivat ansainneet sen. Että ne olivat omassa genressään ihan pätevää kamaa. Minua harmitti, että kuukauden myyntiajan jälkeen tarinat katosivat lukijoiden ulottuvilta, ja niitä saattoi hankkia vain kirpputoreilta tai huuto.netistä. 
Vasta äänikirjat saivat aikaan kaipaamani muutoksen. Kun Saga Egmontilta otettiin yhteyttä ja haluttiin julkaista Sara Stormia äänikirjoina, olin ilahtunut, mutta epäileväinen. Jossain vaiheessa olin kai sittenkin lakannut uskomasta siihen, että tarinoillani voisi olla iso yleisö. Sagalla niihin kuitenkin uskottiin, vaikka minä olin jo vähän luovuttanut. Ja nyt niitä on kuunneltu ja luettu e-kirjoina 180 000 kertaa! Sara Storm on ”huippusuosittu”. On syvästi kiitollinen olo, niin kuin monesti viimeisen vuoden, puolentoista aikana.

Mitä muuta? No kesää. Käväisin maalla. Suosittelen Hanna Sumarin blogissa olevaa pannukakkuohjetta. Dutch baby paistetaan valurautapannussa uunissa (tai vaikka grillissä). Me paistoimme neljän päivän reissulla niitä kolme, ja kaikki syötiin viimeiseen muruun. (Koska emme käytä maitoa, korvasimme sen kaurajuomalla ja tilkalla rypsiöljyä. Hyvin toimi.)

Jätä kommentti