Perunakuopassa

rentukatÖisen sateen jäljiltä ulkona on raikasta ja vihreää. Sinne tekee taas mieli, vaikka taivas on harmaa, ja ehkä voin mennäkin. Pahin kiire, toisin sanoen uutiskirjeen jutut, on hoidettu. Nyt sitten täytyy päättää marssijärjestys muille hommille. 

Eilen sain palaverin jälkeen materiaalipaketin historiikkia varten. Se sisältää liudan haastateltavien yhteystietoja. Olosuhteiden pakosta haastattelut tehdään luultavasti kaikki puhelimitse. Se tietysti säästää aikaa, mutta väistämättä näkyy jotenkin lopputuloksen laadussa.
Puhelimessa monet ihmiset ovat ilmaisultaan erilaisia kuin kasvokkain. He ovat niukempia ja tehokkaita. He eivät polveile eivätkä pysähtele miettimään ja muistelemaan. Eikä — varsinkaan ennalta tuntemattoman ihmisen ollessa kyseessä  — heidän kanssaan pysty rakentamaan samanlaista luottamuksellista ilmapiiriä. Puhelimessa ei näe ystävällistä hymyä, ei yhteisymmärrystä viestiviä katseita.
Mutta näillä mennään. Toivon mukaan saisin useamman haastattelun tehtyä ensi viikolla. Kokonaan valmista pitää olla syksyllä, mutta tätä hommaa pitäisi tehdä pitkällä aikajänteellä. Tämä julkaisu arkistoidaan merkittävänä virstanpylväänä. Siitä pitää tulla laadukas.

Opiskelutehtäviä minä taas välttelen kuin koronaa. En kerta kaikkiaan saa itsestäni irti, että tarttuisin toimeen, ja mitä kauemmin siinä menee, sitä haaleammiksi käyvät mielikuvat siitä, miten ajattelin tehtävät toteuttaa ja mitä ohjeita olen niitä varten saanut. Oijoi.
Lisäksi takaraivossa kummittelee viekoitteleva ”entäs sitten, vaikken saakaan niitä tehtyä”, sillä onhan se totta, että tämä juttu oli vain minua itseäni varten, oman ammattitaitoni kehittämistä. Kukaan ei tule moittimaan, vaikka luovuttaisin. Keskeneräinen lopputyö, jota tein eräälle tutulle yritykselle, ei firman edustajia ole juuri kiinnostanut, heillä on ollut omat kiireensä. Joten en tunne heitäkään kohtaan mitään velvollisuutta. Jos lopputyö jää tekemättä ja palauttamatta, niin sitten se jää.
Vielä en ole lopullisesti luovuttanut. Yritän huomisaamuna kiskoa itseni ylös henkisestä perunakuopasta ja löytää sisältäni motivaatiota lyhyemmän tehtävän tekemiseen. Katsotaan, miten käy.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s