Kun Emma Kari kohta mun bemarin vie

img_20190712_225604.jpg

Tästä päivityksestä tuli tylsähkö ja negatiivinen, joten päätin korottaa sen viihdytysarvoa tällä somalla kissakuvalla.

Eilen veltostumaan päässyt työmoraalini sai piristysruiskeen, kun tuli kiireinen tilaus muutaman lauseen mittaisesta mainostekstistä. Sain ne sorvattua, ja ne myös hyväksyttiin kiitoksin. Kyllä tämä tästä lähtee, hoen itselleni.

Sain eilen myös viimein messulehden toisenkin pitkän jutun pakettiin. Nyt sitten jotain muuta. Vaihtoehdot: jatkokertomuksen tai Timantti-pokkarin ideointia. Kummankin palautuspäivään on rutkasti, useampi kuukausi, aikaa. Voisin myös tehdä pari laskua (toisessa laskutettavat tunnit ovat tammikuulta…) ennen kesälomaa tehdyistä hommista. Isoista rahoista ei ole kysymys, muutamista tunneista vain, ja siksi tällaiset tuppaavat unohtumaan ja venähtämään.
Ja sitten voisin tietysti kirjoittaa nuortenkirjaani. Miten kävi eilisiltana? Ei se kiertolainen tullut kohdalle, mutta otin toisen taktiikan: kirjoitin sillä ajatuksella, että tätä sitten pitää editoida. Että tulee mitä tulee, kunhan tulee jotakin. Ja tuli, jonkinlainen pätkä. Siitä voisin nyt jatkaa vaikka niin kauan, kuin jotain syntyy. Kirjoittaa kelloa katsomatta. Ylellistä. Ja kun sanasuoni ehtyy, voisin vaikka käydä lenkillä. Yhä parempaa.

Jotta tulosta syntyy, täytyy some pitää visusti kiinni. Ja muutenkin kannattaisi. Tänäkin aamuna tuntui, kuin olisin saanut Facebookista oksennusroiskeita naamalleni.
Kyynisyys, ilkeys, itsekkyys ja tyhmäksi heittäytyminen tuntuvat jostain syystä pahimmalta heti aamulla. Olen tyhmä, kun sen kuitenkin avaan, vaikka jo tiedän, mitä uutisvirrassa odottaa. Listallani on muutama ihminen, joiden päivitykset suututtavat ja kuvottavat, mutta pidän heitä silti siellä kaukaisen sukulaisuuden / suvaitsevaisuuden / vuoropuhelun nimissä. Ei varmaan kannattaisi. Tai pitäisi ainakin poistaa heidän päivityksensä näkyvistä, niin voisin vain unohtaa heidät.
Niin, sitä luuloteltua dialogia ei oikein ole syntynyt. Kun olen yrittänyt, ovat vastapuolen argumentit perustuneet väärään tietoon, luuloihin ja mielipiteisiin (kaikilla on niihin oikeus!!!). Kun minä yritän mussuttaa totuuden perään, saan kuulla olevani punavihersuvakki-idiootti.
Mölyt polttelevat mahassani, mutta pidän ne siellä. En ole kommentoinut taivastelua ilmastonmuutoshysteriasta enkä sähköautojen epäekologisuudesta, koska tieteestä ja teknologiasta keskustelu sen porukan kanssa on tuuleen huutamista. En ole joka viikko julkaistuihin ja suurella voitonriemulla jaettuihin puolueiden kannatusgalluppeihin (”Persut hallitukseen! Kansaa on kuunneltava!”) ihmetellyt, että mitkä vaalit on nyt tulossa. Enkä ole piirtänyt ja julkaissut mielessäni pyörinyttä sarjakuvaa, jossa pikkuserkkuni näkee painajaista: siinä Emma Kari on yöllä vienyt hänen Bemarinsa ja jättänyt tilalle paketin nyhtökauraa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s