Ihana kesä

ihanakesakansi.jpgIhana kesä on ilmestynyt. Siis kesälehti, josta löytyy kaiken muun kesäisen sisällön ohella kaksi Sara Stormin novellia. Sain sen tekijänkappaleena postissa, mutta kuvittelisin, että lehti on jo myynnissä kioskeissa ja markettien lehtiosastoilla. Hintakin on varsin mukava, 4,90 e.

Naistenlehtien kamppailu lukijoista on jo vuosia ollut veristä. Paperilehtiä on kuollut pois. Minä olen lukijana kai aika lailla tyypillinen tapaus: en ole tilannut ainuttakaan pitkään, pitkään aikaan kuin lahjaksi muille. Lukemiseen on jatkuvasti liian vähän aikaa, ja netti pursuaa sisältöä. Ajatus siitä, että kerran viikossa tai kahdessa postiluukusta kolahtaisi kallis ja hienolle paperille painettu lehti, jota en sitten lukisikaan, on ahdistava.
Ihanan kesän tapaiset teemalehdet kuitenkin vielä toimivat minullekin. Ne ovat samantapaista hemmottelua kuin hieno leivos tai artesaanilimu: nyt minä otan tämän ja nautin tästä kaikessa rauhassa. Otan tämän vain itselleni, kukaan muu ei saa siitä muruakaan.

Pakkaan siis lehden mukaan viikonloppureissulle. Kuvittelen, miten luen sen novelleja hiljalleen hämärtyvässä illassa, kun lapsi jo nukkuu ja tuuletusikkunasta kuuluu mustarastaan raukeaa, heleää liverrystä.

Tunnelmasta toiseen: tein eilen jotain hiukan tyhmää. Jaoin Facebook-sivulleni ja kommentoin Iltalehden uutista persukansanedustajan lausunnoista koskien Kongon ebola-epidemiaa. Sen seurauksena kaukainen sukulaiseni nimitti minua idiootiksi.
Minä en edes muista, koska olen kyseistä ihmistä livenä nähnyt. Tiesin hänet perussuomalaisten äänestäjäksi ja kannattajaksi. Hän on jakanut Facebookissa valeuutisia ja kaikenlaista kamaa, mitä itse pidän silkkana roskana ja rasismina. En ole koskaan ottanut niihin mitään kantaa, mutta nyt tämä kaukainen serkku sitten julistaa Facebook-seinälläni minun olevan idiootti.
Kommentti kertoo tietysti hänestä ainakin yhtä paljon kuin minusta, mutta ei se silti mukavalta tunnu. Tuli taas alakuloinen olo — että tämmöinen tämä aika kai sitten vain on. Netissä saa olla toisille ihmisille, tutuille ja tuntemattomille, millainen tyly paskiainen tahansa, eikä siitä saisi pahastua, tai on heti hiekkaa pillussa, herneitä nenässä ja mitä kaikkea. Käytöstavat, ne ovat kai jotain juttuja museon vitriinissä, eikä niistä tarvitse edes puhaltaa pois pölyjä, koska ketään ei enää kiinnosta.

No niin. Minulla ei onneksi ole aikaa pyöriä enempää tässä pahastumisessani. Sain eilen toisen uutiskirjejutun valmiiksi ja haastateltaville kommentoitavaksi. Nyt sama vielä toiselle jutulle, niin olen voiton puolella.
Ja iltapäivällä kamat autoon ja tien päälle. Taas. Koko perheellä on kyllä reissuväsymys, se sanottiin eilen ääneenkin. Jopa lapsi huokaili, että haluaisi vain olla kotona, mutta minkäs teet — tämän työkeikan sovin jo kauan sitten, eikä poika voi jäädä kotiin isänsä kanssa, koska isän on taas lähdettävä auttamaan iäkästä äitiään.
Tällaista tämä on, keski-ikäisten elämä. Vanhoja, koko ajan huonommassa kunnossa olevia vanhempia. Onneksi isäni on edelleen iskussa. Hän saa syöttää pojalle ja jäätelöä munkkeja markkinoilla, kun minä paiskin hommia.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Ihana kesä

  1. Hei! Pakkohan sitä oli hemmotella itseäni ostamalla lehti 😊. Kiitos ihanista Sara Stormin novelleista. Tätä blogiasi käyn lukemassa päivittäin. Mahtavaa seurata kirjoitusprosessejasi.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s