Koivunhalaaja

IMG_20190516_102511Uusi aamu ja silmät ovat vielä unessa, harittavat ja suhjuiset. Piti suurentaa teksti näytöllä 200 %:iin. Normisti on 150 %, koska tämä näyttö on pieni.
Silmien rasittuminen huolestuttaa. Tiedän, että ne ovat kovilla, koska luen ja kirjoitan päivät pitkät. Vastapainoksi yritän sitten ulkoilla mahdollisimman paljon. Nyt siihen on muitakin hyviä syitä, kuten tuo ihana, vihreä kevät! Tekee mieli halata joka ainoaa pihakoivuakin. Että kiitos, kun jaksoit taas kasvattaa nuo suuret, kauniit lehdet. 

Timantti-pokkarin kirjoittamiseen pitää löytää tänään vähän suurempi vaihde. Eilisen jäljiltä koossa on hiukan yli 11 000 sanaa. Kun pakko ei ole pakottanut, on eteneminen ollut verkkaista. Ei hyvä. Tällaisina hetkinä ajattelen, että minun pitäisi kuitenkin olla päivätöissä, jossa olisi selkeitä deadlineja juttujen valmistumiselle. 

Olen hiukan miettinyt sitä nuortenkirjakilpailua, jonka linkitin postaukseeni pari päivää sitten. En ole vielä antanut itselleni varsinaista lupaa ryhtyä ideoimaan käsistä. Minusta tuntuu, ettei siinä kuitenkaan kävisi kovin onnellisesti: siis niin, että saisin a) aikomani tarinan ajoissa valmiiksi ja b) lähetettyä sen kilpailuun ja c) vaikkei se menestyisikään siinä kisassa, lähettäisin sitä muille kustantajille tarjolle ja joku haluaisi julkaista sen. Todennäköisempää on, että se hautautuisi iCloudiin, valmiina tai puolikkaana, ja minä itkisin taas hukkaan heitettyjä tunteja, jotka olisin voinut käyttää toisin: kirjoittamalla tekstejä, joista maksetaan, lukemalla hyvää kirjaa tai leikkimällä lapseni kanssa.

Joo, olen nyt hiukan synkkänä. Syy: monologinäytelmä. Miksei se yksi tyyppi voi vieläkään kirjoittaa minulle muutamaa ystävällistä sanaa? Sellaisia, joista saisin hiukan pontta tarjota tekstiä toisaalle, jos / kun heillä ei siihen ole kiinnostusta.
Nyt itseluottamusta joutuu taas kaapimaan jostain lattianraoista. Konttaan ja pyytelen anteeksi, jos en nyt olemassaoloani, niin ainakin sitä, että kirjoitan ja tyrkytän onnettomia aikaansaannoksiani julkaistavaksi.

Etsin ja löysin kyllä jo seuraavan kohteen, jolle näytelmää tarjoan. Maanantaina, niinhän minä päätin.
Sieltä saan jonkinlaisen vastauksen, sillä ei voi olla niin, että kohdalle osuu peräkkäin kaksi kiireistä ja/tai epäkohteliasta tyyppiä, eihän?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s