Viihdekirjoittajan vuosipalkka

Veroilmoituksen teko ja Hesarin uutinen mediaanipalkkoihin liittyen inspiroivat tämän postauksen. Kerron siis, paljonko viihdekirjoittaja Sara Storm ansaitsi viime vuonna.
Minähän kirjoitan päätyökseni. Se on myös ainoa työni. Se ei ole mikään hauska harrastus, niin kuin monet (jopa sukulaiseni) tuntuvat edelleen luulevan. Usein kirjoittaminen toki on hauskaa, niin kuin työn pitäisikin olla. Toisinaan se on vihoviimeistä ja turhauttavaa rutistusta kaatuvien aikataulujen, vaativien toimeksiantajien ja huonosti tavoitettavien haastateltavien kanssa.

Yhtä kaikki, tätä minä teen, kirjoitan muutamalle toimeksiantajalle fiktiota ja faktaa. Olen tehnyt näin päätoimisesti syksystä 2015 alkaen, silloin noin 2/3 työajalla, jotta pieni poikani ei olisi joutunut olemaan pitkiä päiviä päiväkodissa. Tätä nykyä hän on siellä 7 tuntia päivässä, mikä tarkoittaa minulle reilun 6 tunnin päiviä. En siis tee ihan kokoaikaisesti töitä, vaan ehkä noin 3/4:n työaikaa. 

Osa-aikaisuus tietysti näkyy hiukan palkassakin. Tienasin kirjoittamisella viime vuonna yhteensä 21 941,4 euroa. Noin puolet siitä tuli romantiikan kirjoittamisesta. Toinen puoli muista kirjoitushommista ja Sanastolta tulleista lainauskorvauksista, joita saan kääntämistäni kirjoista. (Erittäin mukava lisä toimeentuloon, en väsy kiittämästä tätä systeemiä.)

Kirjoittaminen ei siis ole mikään kultakaivos ainakaan näin kuinka minä sitä teen: välillä hirveässä kiireessä ja paineessa, välillä leppoisaan (palkkaa ajatellen aivan liian leppoisaan) tahtiin naputellen.
Ero päivätöiden ansiotasoon ei kuitenkaan tunnu mitenkään valtavalta, koska en ole koskaan ollut hyvin palkatuissa töissä. Viimeisimmässä työpaikassani vuosipalkkani jäi alle 30 000 euron. Silloin kirjoitin sivutöinä, joten kaiken kaikkiaan ansaitsin kyllä aika paljon enemmän kuin nyt.
Elämä oli monella tavalla erilaista: minulla ei ollut lasta, vain avomies. Työmatkoihin meni paljon aikaa, eikä arkipäiviin kauheasti muuta mahtunut kuin töitä ja reissaamista. Kirjoitin iltaisin sen minkä jaksoin.
Nyt elämän rytmi on toinen. Saan ja voin viettää paljon aikaa perheeni kanssa. Kirjoitan iltaisin ja viikonloppuisin vain erityistapauksissa. Rahaa on käytettävissä vähän vähemmän, mutta elämä on muulla tavalla paljon rikkaampaa.

Pahinta (siis talouteni kannalta) on tietysti se, että välillä käytän työaikaani teksteihin, joita minulta ei ole pyydetty eikä tilattu ja jotka eivät sitten lopulta edes kelpaa minnekään, jos satun ne valmiiksi saakka saamaan ja jopa tarjoamaan jonnekin. (Joo, tarkoitan monologinäytelmääni, josta ei ole vieläkään kuulunut yhtään mitään. Asetin kahden viikon takarajan vastauksen saamiselle. Se täyttyy ensi maanantaina. Pitäisi siis varmaan jo alkaa etsiä sitä seuraavaa tahoa, jota voisin lähestyä.)

Näin minä olen tehnyt ja näillä näkymin teen edelleen. Miinuspuolet (tuon alle suomalaisen mediaanipalkan olevan ansiotason lisäksi) ovat olematon eläketurva ja istumatyö, jonka vaarallisuutta kailotetaan säännöllisin väliajoin. Taas tänään avasin työnhakusivuja ja yritin kartoittaa sopivaa osa-aikaduunia, jossa ollaan liikkeellä tai ainakin seisotaan ja johon pääsisi kotoani nopeasti… 

Monen kirjoittajan toimeentuloa ovat myös apurahat, mutta niiden suhteen minun kirveeni on tainnut lentää jo kaivoon. Olen elämässäni saanut tasan yhden pienen apurahan ja se oli gradun tekoon, hyvin kauan sitten.
Sen jälkeen hakemukset ovat vetäneet vesiperän, vaikka minulla on ollut hyviä suosittelijoita, enkä ole mielestäni kirjoittajana aivan meriittejä vailla. Olen muutaman kerran nähnyt vaivaa ideani esittelyyn ja työsuunnitelman laatimiseen, ja se hukkaan valunut aika raivostuttaa. Voin käyttää senkin ajan niihin töihin, joista maksetaan.
Ehkä apurahat onkin tarkoitettu vain niille taiteentekijöille, jotka muuten olisivat työttömyyskortistossa, koska ovat liian hienoja ja nerokkaita tekemään mitään muuta kuin sitä taidettaan ja masentuisivat, jos joutuisivat henkensä pitimiksi kirjoittamaan esim. mainostekstejä ja lehtijuttuja, kuten minä. (Kateellisen sappea, sori.) 

Niin, veroilmoitus on siis tehty ja aurinko paistaa. Päivän suunnitelmana on kirjoittaa jonkinlainen rupeama pokkaria kasaan ja sitten käväistä ulkona liikkumassa. Ihan kohta ollaan toivottavasti sellaisissa lämpötiloissa, että pystyn lähtemään läppärin kanssa uloskin tekemään töitä. Voi onnea.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s