Rikosjuonia miettimään, te kaikki

IMG_7151.JPG

Jännittävä kuvituskuva: Haapaniemen linnanraunioiden kellari. Tämä on liian mystinen paikka, mennään pois, vaati poikani.

Onko sinulla valmiina ainakin sata liuskaa loistavaa dekkaria? Hyvä, lähetä se ja synopsis kokonaisuudesta Otavan ja Dionysos Filmsin jännitysromaanikilpailuun, joka aukesi tänään!
Aikaa kirjoittaa on vielä ensi vuoden toukokuun loppuun saakka. Myös jo julkaisseet kirjailijat saavat osallistua, mikä nostanee tasoa. Minä en lupaa osallistua tähänkään, vaikka mieli tekisi. Kun se aika, se aika. Jota ei vieläkään ole.
Tuossa kisassa kiehtoo erityisesti Dionysos Filmsin mukana olo ja aie tehdä jostakin kisassa menestyneestä tekstistä kässäri elokuvaan tai tv-sarjaan. Mielenkiinnolla odotan, mitä sieltä syntyy. Minähän olen aina narisemassa suomalaisten rikossarjojen tasosta ja löysin kaikenlaista kritisoitavaa Karpista ja Sorjosestakin, mutta osataan täällä hyvääkin tehdä. Matti Röngän hienoista Viktor Kärppä -dekkareista tehty tv-sarja oli minusta kelpo kamaa.

Itse synnytin eilen pakon edessä luonnoksen artikkeliin. Mittaa siinä on 2000 merkkiä liikaa, huoh. Olihan se arvattavissa, kun tilataan 5000 sanan artikkeli ja annetaan neljä haastateltavaa. Ei tarvitse montaa lausetta olla / henkilö, kun mitta alkaa täyttyä. Jostain on siis nipsaistava ja muutenkin napakoitettava ilmaisua. Ongelmana ovat suorat sitaatit, joita on paljon. Niitä ei voi leikellä, miten tahtoo, vaan on sitten otettava kokonaisia repliikkejä pois.

Kunhan saan tuon käsistäni haastateltavien kommentoitavaksi, voin palata jatkokertomuksen pariin. Avasin tiedoston eilenkin, mutta mitään sinne ei syntynyt. Artikkeli vei kaiken ajan, kun tuskailin termien kanssa. Tuon tuostakin piti googlata. Nytpä tiedän sitten senkin, mitä Lean-ideologia on.

Aivot ovat väsyneet. Minä olen väsynyt. Nukuin viime yönä surkeammin kuin aikoihin. Stressin takia kaiketi. Olo oli kuin pahasti krapulaisella, kun kampesin ylös sängystä. Kunnon unta tuli ehkä kolme tuntia, loppu oli pyörimistä. Viikonlopun agendalla ovat siis ainakin kunnon yöunet. Saatanpa ottaa päiväunet tänäänkin, jos siltä tuntuu.

Eilen soitin vanhainkotiin ja puhuin läheiseni omahoitajan kanssa. Kysyin, miten kotiutumisen kannalta on parasta ajoittaa sukulaisten vierailut. Hoitaja arveli, että sopeutumista voisi edistää, jos sukulaisia ei nyt ensimmäisinä päivinä ryysi sinne ihan jatkuvana virtana, koska läheiseni on jokaisen vierailun jälkeen suuren tunnekuohun (lue: raivon) vallassa.
Sitten sairaanhoitaja sanoi, että te olette nyt tainneet olla aika kovilla. ”Hän on täällä turvassa ja hänellä on kaikki hyvin. Vetäkää nyt henkeä ihan rauhassa.” Melkein pillahdin itkuun. Ihana ihminen.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Rikosjuonia miettimään, te kaikki

  1. Paluuviite: Enterorokkolasta, päivää | palavarakkaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s