Keskenkasvuinen olo

kuvakaappaus.png

Iines, tuolla!

Pokkari lähti eilen kello kolmelta matkaan. Oikoluku kesti vähän odotettua pidempään, koska tuli kaikenlaista asioiden hoitoa oheen, lähinnä pari puhelua koskien sairasta sukulaista.
Kun urakka oli valmis, katsoin sanamäärää ja alkoi naurattaa: tasan 30 000 sanaa. Olenkohan koskaan ennen tehnyt pokkarissa näin tarkkaa työtä? Sen verran olin taikauskoinen, että suljin tiedoston kiireesti. En halunnut lisätä tai poistaa yhtään sanaa. Jotenkin vaikutti niin täydelliseltä.
Ahaa-elämystä paremmaksi nimeksi ei tullut. Minulla oli joskus tiedosto, jossa oli muistissa mieleen juolahtaneita iskeviä pokkarin nimiä. Pitäisi perustaa sellainen jälleen. Sieltä voisi sitten tarpeen vaatiessa ammentaa inspiraatiota.
Rakas, minä olen roisto. Kuu valehtelee. Taivas ja helvetti. Liian vaarallinen vaimoksi. Näkymätön rakastaja. En muista, olenko tänne blogiin koskaan listannut mielestäni parhaita pokkarieni nimiä, mutta nuo tulevat ensimmäiseksi mieleen.
Hyvä nimi on dramaattinen ja kiehtoo mielikuvitusta. Kustannustoimittajana niiden pyörittely oli välillä yhtä tuskaa. Kun sai hiottua helmen, jota kukaan muu ei ollut vielä keksinyt, siitä oli tolkuttoman ylpeä.

Tänään sitten jotain ihan muuta, eli yritän saada artikkelia nytkäytettyä eteenpäin. Itse asiassa haluaisin saada sen valmiiksi ja kommentoitavaksi haastatelluille parin päivän sisällä, sillä perheemme lähtee keskellä viikkoa sukuloimaan ja hoitamaan vanhojen ja sairaiden sukulaisten asioita. Loppuviikosta nipistyy kaksi työpäivää niihin, mutta yritän reissussa ideoida minulta tilattuja novelleja. Kynä ja paperi kunniaan!

Perjantaina tosin tuskin tulee ideoitua romanttista novellia. Fiilis ei ehkä ole kohdallaan. Minun pitää silloin mennä lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa sairaan omaiseni luo kotikäynnille ja yrittää vuorostani vakuuttaa hänet siitä, että hänen kannattaa lähteä sovinnolla kotoaan vanhainkotiin.
Minun pitää olla niin aikuinen, että kauhistuttaa, sillä tuota päivää ajatellessani haluaisin vetää itkupotkuraivarit ja kieltäytyä kunniasta. En ole pitänyt itseäni suurena vastuunpakoilijana, mutta tuo on sellainen betonilasti, jota tahtoisin vain juosta karkuun, enkä yrittääkään kantaa.
Kauhistuttaa, etten ole keski-ikäisenäkään tämän aikuisempi. Missä sitä saisi opiskella tai mistä ostaa, sitä kypsää viisautta, jota olen iän luullut tuovan tullessaan?

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Keskenkasvuinen olo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s