Silmukka kiristyy, Tenho

Lisää töitä: Eilen tuli viesti toimeksiantajalta, jonka kiiltävälle ja paksulle paperille painettuun asiakaslehteen joskus tein useammankin jutun ja sitten homma katkesi kuin kanan lento. Luulin, että siellä oltiin tyytymättömiä juttujeni tasoon / hintaan / työtapaani, mutta viime vuonna tein taas pari juttua, ja nyt tuli jälleen tilaus. Että tiedä sitten, mihin homma aikoinaan tökkäsi. En oikein viitsi kysyä.
Tyytyväisenä merkkaan homman kalenteriin, sillä tämä asiakas on suurehko ja vakavarainen yritys, mikä tarkoittaa, että laskuni maksetaan aina ajallaan ja voin laskuttaa tuntini sen mukaan, miten paljon oikeasti käytän juttuun aikaani.
Tai voihan joka paikkaan toki lähettää niin suuren laskun kuin sielu sietää, mutta maksun kanssa onkin eri juttu. Sitäkin on joskus nähty, että asiakas alkaa venkoilla muutaman kympin tähden ja pyytää alennusta. Sellaiset tekee mieli ohjata soittamaan lähimmän yläkoulun äidinkielen opettajalle – jospa tämän kautta löytyisi joku innokas oppilas kirjoittamaan taskurahaa vastaan.
Minä teen tätä ammatikseni eli maksaakseni laskut. Ne tahot, jotka minulle niitä lähettelevät, eivät ole tähän päivään mennessä vielä antaneet alennuksia, päinvastoin: kaikki kallistuu joka vuosi.
Tähän seikkaan nähden minulla on kalenterissa liikaa niitä hommia, joista saatava palkka on pysynyt samana vuosikausia. Sen ostovoimasta on huvennut aikamoinen siivu.
Välillä mietin, montako vuotta voin vielä kirjoittaa noita juttuja, ennen kuin on taloudellisesti järkevämpää ottaa saman verran vaikka siivoushommia. Järkevää se voisi olla myös fyysisen terveyden puolesta: niskat jumittuvat ja silmät väsyvät läppärin ääressä. Sieluni silmin olen jo monesti nähnyt itseni saamassa hyötyliikuntaa rappukäytäviä kuuraamassa.

Tänään en kuitenkaan vielä kuuraa, vaan kirjoitan. Jatkiksen 8. osa ehti eilen vain vähän yli puolenvälin. Kävi niin kuin joskus ennenkin, eli loppua kohti osien synopsikset hapertuivat ja pitää miettiä tarkemmin, mitä kaikkea onkaan vielä kesken.
Juuri nyt Erja viettää aikaa Tenhon seurassa, ja miehen ketkuilusta on annettu pari viitettä lukijalle. Kohta se selviää myös Erjalle, jonka maailma heittää muutenkin häränpyllyä – ja aivan eri tavalla, kuin hän on koko tarinan ajan uumoillut.
Se olisi kirjoittajana kyllä mielenkiintoista tietää, että missä kohtaa lukija alkaa tajuta Erjan olevan hakoteillä luuloissaan. Kun hän on alun perin erehtynyt, tuntuu hänestä kaikki jatkossa tapahtuva vahvistukselta väärälle oletukselle. Muut vaihtoehdot ovat ikään kuin pudonneet pois hänen kartaltaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s