Kutsumattomia vieraita

Viimeinen täysi työviikko ennen lapsen joululomaa. Listasin aamulla tekemättömiä

jaana

Siipan tuliainen mummolasta. Kansi on ainakin korea.

hommia, ja yhtäkkiä olikin taas kiireen tuntu. Töitä ja sitten sitä kaikkea, mikä liittyy vuodenaikaan: tilattava sukulaisille valokuvasuurennoksia lapsesta, mietittävä ketä ja millä tavalla pitää jouluna muistaa, päätettävä perheen kanssa missä vietetään joulunpyhät ja ketä kaikkia tavataan.
Yhdeksi päiväksi on lähdettävä kaupungille juoksemaan kauppoihin, ei yhtään huvittaisi. Lykkään sitä, kunnes on pakko. Laarit täynnä turhaa tavaraa ahdistavat vuosi vuodelta enemmän.

Mainostoimistostakin muistettiin puhelulla ja meilillä. Heidän hommiinsa isken kiinni huomenna tai keskiviikkona ja toivon mukaan saan ennen joulua pois käsistäni.

Siitä uudesta työjutusta ei ole kuulunut vieläkään. Oikeastaan en ehtisikään ennen joulua sen hyväksi tehdä mitään, joten ei haittaa. Se tietysti haittaa, jos kyseinen yhteyshenkilö tekee oharin.
On tympeää tuhlata aikaansa itsensä esittelyyn, työnäytteiden lähettämiseen ja ehdoista neuvotteluun, jos tulos on nolla. Tätäkin on nähty monet kerrat: luvattu meili tai puhelu jää vain saapumatta, ja jos itse kyselee perään, vastauksena on hiljaisuutta. Tämä siis sen jälkeen, kun on ensin sanottu, että hyvältä kuulostaa, aloitetaan yhteistyö. Aika paljon reilumpaa olisi vain suoraan ilmoittaa, että et ole sitä mitä juuri nyt etsimme, kiitos näkemiin. Sellaiseen ei ilmeisesti ole enää aikaa tuhlattavaksi. Toisten aikaa sen sijaan nämä tyypit tuhlaavat siekailematta.

Nyt yksi lyhyt teksti pakettiin ja maailmalle, niin päivän pakolliset ovat kasassa. Ei haittaisi, vaikka ehtisin pokkarinkin pariin vielä. Kaikkia kirjoitushommiani vain varjostaa nyt yksi juttu: todella monta vuotta vanha käsikirjoituksen tynkä, romanttinen historiallinen romaani, jonka henkilöt ovat heränneet ykskaks eloon. He käyvät pääni sisällä keskusteluja, pitävät päiväkirjaa ja kirjoittavat kirjeitä. Olen yrittänyt saada tyypit tyytyväisiksi kirjoittelemalla jotain viikonlopun aikana muistikirjaan. En ole suostunut avaamaan sitä ikivanhaa tiedostoa työstettäväksi, mutta jos ne eivät rauhoitu, on ehkä pakko ryhtyä joulunpyhinä siihenkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s