Tänään ei ole maanantai

IMG_5865.JPG

Talvisodan muistomerkki Helsingin Kasarmitorilla.

Olen joutunut muistuttamaan itseäni oikeasta viikonpäivästä jo kolmasti tänä aamuna. Kai se on merkki siitä, että itsenäisyyspäivän vietto nollasi aivot. Tästä on hyvä jatkaa töitä. Kaiketi. Tosin aloitin työpäivän puhumalla siskoni kanssa tunnin puhelimessa ja nyt mietin, pitäisikö lähteä juoksulenkille, koska ei sada mitään ja on vielä valoisaa (tai ainakin tuollaista tasaista harmautta). Työpöydän ääressä voi jumittaa räntäsateellakin.

Eilisestä sen verran, että oli tunteikkain itsenäisyyspäivä koskaan. Silmät kostuivat liikutuksesta päivän mittaan monta kertaa. Tänä aamuna vielä jatkot, kun katsoin Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Finlandia-hymnin. Oulangan kansallispuistossa kuvattu hieno video ja pojat vetävät niin komeasti, että tämä täti oli vähällä pakahtua. (Anteeksi nyt vain niille, joiden mielestä 100-vuotiasta Suomea pitäisi juhlia vain fanittamalla tasa-arvoa, Nokian kännyköitä, Alman musiikkia ja kaikkea muuta kivaa, eikä tiristää itkua sortovuosia ja sotia muistelemalla.)

Lääkäri-pokkarista puuttuu enää viimeinen luku. Tämä loppu on kuin liukas pulkkamäki, kyytiin vain ja menoksi. Tunnelma on muutaman liuskan verran ollut peräti synkkä, joten vastapainoksi aion ympätä viimeisiin sivuihin keventävää huumoria.

Ensi viikolla sitten jo ihan muuta. Mahdollisesti yhtä projektia ihan uudelle yhteistyötaholle – ei romantiikkaa, ei hassuttelevia runoja, vaan oikein asiallinen lehtijuttu asiallisesta aiheesta, jota minulle ei ole vielä kerrottu. Vähän jännittää, sillä tällä jutulla koetellaan molemmin puolin yhteistyön sujuvuutta. Jos kaikki menee hyvin, töitä voisi olla tarjolla enemmänkin.
Minun puoleltani yksi ikuinen murheenkryyni on työn hinnoittelu. Kysyttiin, hinnoittelenko merkkimäärän vai minkä perusteella. Kerroin käyttäväni tuntiveloitusta ja pitkissä artikkeleissa sopivani hinnan etukäteen tilaajan kanssa. Vierastan tuota merkkimäärään perustuvaa hinnoittelua, koska tuotettavat tekstisisällöt voivat olla niin erilaisia. Jotkut jutut vaativat hirveästi taustatyötä, toiset vain sen, että hinaa itsensä jonnekin nauhurin kanssa.

Nyyrikkiin kirjoitan ainakin jatkokertomusta, ehkä muutakin. Etsiessäni ihan muita juttuja löysin koneeltani peräti kolme käyttämätöntä synopsista novelleiksi. Jospa ainakin yhteen tulisi tartuttua.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s