Töks

Varasin vihdoinkin ajan autohuoltoon. Tämä on niitä päiviä kun tietää, että kovin suuria ei saa aikaan. Keskittyminen kirjoittamiseen on vaikeaa, kun ajatukset askartelevat käytännön asioissa, tai pitäisi kai sanoa, huolissa.
Päivä meni pilalle heti aamulla, kun yritin tavoitella talooni vuokralaiseksi muuttanutta pariskuntaa. He ovat jättäneet vuokransa maksamatta, ja kun soitin, kuului luurista: ”Tämä numero ei ole käytössä”. Kuka nykyaikana vaihtaa yhtäkkiä puhelinnumeronsa? No, se tietenkin, joka jättää asiansa hoitamatta ja yrittää pakoilla niitä, joille on velkaa.
Tuli sitten taas kerran otettua kelvottomia vuokralaisia, joista eroon pääseminen on oma, raskas prosessinsa. Kokemus on opettanut, ettei mitään perintätoimistoa kannata palkata kovistelemaan noita luikureita. Se on vain ajan ja rahan menoa. Omien karhukirjeiden jälkeen on haettava vuokralaiselle häätöä ja saataviaan ulosoton kautta. Luikureilta harvoin saa enää mitään. Joiltakin saadaan sentään ulosmitattua veronpalautukset. Mahdollista on kuitenkin, että itselle kertyy vain lisää miinusta, koska voutikin laskuttaa muutamia kymppejä palveluistaan. Reilu meininki.
Jos jotain positiivista yrittää näistä tapauksista hakea, niin olen saanut heistä paljon aineistoa pokkareihini. Joskus olen ollut niinkin häijy, että olen tehnyt luikurin nimestä sellaisen väännöksen, että jos hän sattuisi tarttumaan kyseiseen pokkariin, hän todennäköisesti tunnistaisi itsensä.

Avaan pokkaritiedoston. Jos mitään ei synny, moppaan keittiön lattian ja lähden polkemaan kuntopyörää (siitä on tullut juoksemisen ohella lempiliikkumistani, koska samalla voi lukea kirjaa).