Joulu on elokuussa

jokikuvaNainen tarvitsee oman huoneen, sanoi Virginia Woolf. Minulle huone löytyi tänään joenrannasta, ja se oli vihreä ja aurinkoinen. Kalat hyppivät, tuuli kahisutti kaislikkoa.
Muistikirjaan melkein jo piirtyi jotain järkevää, kunnes tunnelmointipaikaksi valittu kajakkilaituri alkoi keinahdella pahaenteisesti. Kaksi hiukan toisella kymmenellä olevaa tyttöstä työntyi sinne. He kiskoivat perässään vastahakoista kissaa valjaissa ja alkoivat heitellä sorsille leivänpaloja (aivan ”Lintujen ruokkiminen kielletty” -kyltin vieressä, kuinkas muutenkaan).
Kohta ilma oli täynnä sorsien kätkätystä, vedenroisketta ja räpistelyä, kun makupaloista kiisteltiin kiivaasti. Hermostunut kissa melkein pudotti pyöräilykypäräni laiturilta veteen.
Vaihdoin paikkaa, mutta pyöräilyreitin varrella olevalla penkillä muistikirjaan ei syntynyt enää yhtään mitään. No. Pyöräilemään minä olin lähtenytkin. Se oli vain niin lähellä, lentoonlähtö. Siltä ainakin tuntui.

Sähköpostiin tipahti kutsu näytelmäni ensi-iltaan. Jos hyvin käy (eli saamme lapsenvahdin), pääsen sinne yhdessä siipan kanssa. Onhan tämä taas kuin joulua odottaisi, ja hyvä niin: joulua minä tarvitsen, sillä vaikka ydinperheelläni on kaikki hyvin, lähisukulaisellani ei edelleenkään ole, ja me, joiden pitäisi häntä auttaa, olemme aika lailla neuvottomia. Se masentaa, turhauttaa ja surettaa sanomattoman paljon.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s