Mahdottoman edessä

kesämummo.jpgLuonnonläheinen juhannus takana: töyhtöhyypät huutelivat mökin viereisellä pellolla, puolustivat pesiään hyökkäileviltä lokeilta. Pihapiiri oli täydessä kukoistuksessa, ruusut, kielot ja syreenit tuoksuivat. Naapurissa sijaitsevan autiotalon lepakot jäivät tällä kertaa bongaamatta.
Sisällä mökissä rapisteli pahvilaatikossa kuusi kissanpentua. Juhannuspäivänä kuuntelimme sateen ropinaa peltikattoon. Pitkästä aikaa myös ihan ehtaa tuulen ulvontaa. Oma tunnelmansa siinäkin.

Uusi Nyyrikki-lehti odotti kotona kynnyksellä. Ihailin jatkokertomukseni ensimmäistä osaa, enkä olisi ilman edellisen postauksen kommentoijaa tajunnut, ettei siinä lue lainkaan kirjoittajan nimeä… Jutun tunnelmaan hyvin istuva kuva oli joka tapauksessa oheen löytynyt.

Työrintamalla seuraava siirto on aikatauluttaminen. Sen ohessa, että kirjoitan Timantti-pokkaria valmiiksi, sovittelen nettisivuprojektiin liittyviä haastatteluja heinäkuulle. Jotenkin ne pitäisi saada lomitettua sopivasti niin, että perheen kanssa lomailukin onnistuu.
Kesä on nyt täällä, ja siitä pitäisi pysähtyä nauttimaan. Vaan miten, kun kiire tykyttää suonissa? On kiire haukata kesää kaikilla aisteilla niin paljon kuin mahdollista, ennen kuin se on taas poissa. Mitä kaikkea pitäisikään ehtiä nähdä ja kokea muutaman hassun viikon aikana – yhtä mahdoton tehtävä joka ainut kerta. Olen jo etukäteen hiukan pettynyt…
Tänään näin pieniä kantarelleja. Yleensä niistä ilahtuu, nyt ne tuntuivat ensimmäiseltä varoitukselta lähestyvästä syksystä.
maisema lavila

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s