Jyrsijöitä

Olen harrastanut sadepäivän hommia: leiponut lapsen kanssa pullaa, keittänyt hernesoppaa, siivonnut.
Ja tuntenut, että jokin minua jyrsii, sisältäpäin. On jyrsinyt jo jonkin aikaa. Tänään tajusin, mikä se on, kun yhtäkkiä mielessäni alkoivat pyöriä ainakin kymmenen vuotta sitten syntyneen romaaniaihioni teemat ja henkilöt. Tajusin, että minua pureskelevat ne tarinat, jotka vuodesta toiseen ovat kirjoittamatta, asuvat sisälläni, kasvavat ja paisuvat siellä. Tila käy ahtaaksi.
Jotenkin ne sieltä olisi saatava ulos, yksi kerrallaan. Yhtälö pitäisi ratkaista. Keskeisiä muuttujia ovat raha ja aika. Jos käytän ns. työaikaani, millä maksan laskut? Jos käytän vapaa-aikaani, ketä laiminlyön – perhettäni vai itseäni, ehkä pakosti molempia. Ei sekään tunnu hyvältä ajatukselta.
Tätä täytyy vielä työstää. Kaunis ajatus siitä, että käytän kevään kuluessa tunnin joka päivä nuortenkirjakässärini työstämiseen, tyssäsi heti alkuunsa. En ole moneen kuukauteen taas koskenutkaan siihen. Joku toinen minun elämääni eläen saisi varmaan paljon enemmän aikaiseksi, minä en.

Ja sitten synkistely seis, sillä silmiin osui kerrassaan ihana kirjavinkkaus: kirjastonhoitaja Riikka Utriainen kirjoittaa rakkausromaanien puolesta. Kommenttilaatikossa hän ehdottaa vielä dekkariviikon tapaista rakkausromaaniviikkoa. Kannatetaan!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s