Peikko, joka yrittää näyttää ihmiseltä

Pakkasin päiväkodin kanssa metsäretkelle lähtevän lapsen reppuun hanskat. Että hyvää

tomaatit

Viihdekirjoittajan tomaattitarha, joka on tätä menoa keittiössä vielä elokuussakin.

kesäkuuta vaan. No, sentään aurinko paistaa, eikä tule lunta.

Nyt vuorossa napakka puolentoista tunnin työsessio, yritän saada sen pitkään roikkuneen näytelmän laulun sanat kasaan. Eilen tein luonnoksen, nyt viimeistelen.

Sitten lähden leikkauttamaan kuontalostani latvat, mikä minun tapauksessani tarkoittaa yleensä noin pariakymmentä senttiä. Joo, en käy kampaajalla usein, ja siltä näytän. Tällaiseksi tulee, kun vain möyröttää päivät pitkät yksin läppärin äärellä, eikä tarvitse välittää ulkokuorestaan. Tai sitten olen ollut tällainen aina, ja olenkin.
En ole koskaan käynyt manikyyrissä, en solariumissa tai suihkuruskettumassa, en juuri pidä koruja, en ole valkaisuttanut hampaitani, en edes harkinnut ripsenpidennyksiä. Mutta oli minulla nelitoistavuotiaana mahtavan hienot, pitkät, violeteiksi lakatut kynnet (joita isotätini sanoi iljettävän näköisiksi).
Sen jälkeen olen sitten keskittynyt muihin asioihin. Ihailen kyllä kauniita ja huoliteltuja ihmisiä, heitä on mukava katsoa. Ihan niin kuin siistejä ja kauniita koteja, joihin en osaa kuvitella itseäni ja perhettäni asumaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s