Maitohapoilla

No niinhän tässä taas kävi, että täytyi pyytää pokkariin lisäaikaa. Onneksi sitä heltisi. Olin laatinut itselleni tiukan aikataulun, jolla oli määrä kuroa neljän päivän aukko kiinni. Ei onnistunut. Jäin tavoitteesta joka ainut päivä. Tänä aamuna minulla olisi pitänyt olla tiedostossa jo 23 000 sanaa. En edes kehtaa kertoa, paljonko on.
Tämä ja huominen ovat täysiä työpäiviä (lukuun ottamatta pätkää huomisaamusta, jolloin päiväkodissa on kevätjuhla). Keskiviikosta sen sijaan menee puolet lääkärireissuun pojan kanssa. Vaikka kuinka lasken, en usko saavani valmista perjantaihin mennessä. En, vaikka otan mukaan illat ja pätkät öistäkin. Harmittaa, mutta minkäs teet.

Viikonloppuna olisi tietysti pitänyt olla ahkerampi, mutta sitä on myöhäistä katua. Kirjoitin kyllä kumpanakin päivänä, mutta ihana sää houkutteli myös ulkona oloon. Tein sunnuntairuuaksi lasagnea ja raparperipiirakkaa – olisi pitänyt vain lämmittää einespitsaa, niin pokkaria olisi nyt pari tuhatta sanaa enemmän…
Nyt lämpötila on pudonnut monta astetta, ja aurinko luuraa jossain paksun harmaan pilvimassan takana. Oikein passeli kirjoituskeli siis.

Pokkarissa eletään sen sydänhetkiä. Susanna on alkanut tiedostaa omat tunteensa, mutta kamppailee vielä niitä vastaan. Näyttämölle on myös saapunut tarinan konna, jonka myötä tapahtuu käänne useammassakin asiassa. Kuinka ollakaan, kyse on perintöasioista, joista viime aikoina on riittänyt mediassa juttua.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s