Parillisuudesta ja pareista

Kiri kiri, hopi hopi! Tänään toivon mukaan valmistuu jatkokertomuksen kahdeksas osa. En vain vielä tiedä, onko se toiseksi vai kolmanneksi viimeinen osa. Minulla on aika laiha synopsis kahteen viimeiseen osaan, ja olen miettinyt, josko yhdistänkin ne. Mutta miksi tuntuisi paremmalta, että osia olisi parillinen määrä? Eihän sillä ole lukijan kannalta mitään merkitystä. Itsellä vain on sellainen hassu tunne, ettei 9. osa voi muka olla viimeinen.

Juuri nyt tapahtuu niin paljon, että rytmityksen kanssa on oltava tarkkana. Jos samaan kasaan työntää liian monta käännettä, ne väistämättä syövät toisiltaan tehoja ja latistuvat. Lukijan täytyy antaa välillä hiukan hengähtää.

Saattaa olla, että on lisättävä yksi henkilöhahmokin vielä, vaikkapa vain vilahtamaan ikkunasta, jos ei enempää. Eräs teinityttö näet tarvitsee kivan poikaystävän, sillä en tahdo jättää häntä kiukkuiseksi ja katkeraksi, vaikka hän onkin käyttäytynyt aika ikävästi.
Toisaalta myös muuan suursikalan isäntä tarvitsisi emännän. Harmi, että hahmot ovat niin eri-ikäisiä, muuten olisin tehnyt heistä parin. Nyt on jostain löydettävä kummallekin joku. Kiire tulee, joten parasta aloittaa etsintäpuuhat saman tien.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s