Sataa räntää ja

Joskus haastateltavat ovat sellaisia, ettei heiltä tunnin aikana pääse kysymään kuin pari riippumattohassua kysymystä, sillä he puhuvat ja puhuvat ja puhuvat. Eilinen tapaus oli sellainen: oman alansa asiantuntija, joka olisi vaivatta pitänyt aiheestaan monituntisen esitelmän ilman ainuttakaan paperia. Ihmiset, tilastot, vuosiluvut, hän muisti kaiken lunttaamatta. Ihailtavaa.
Itse saatoin keskittyä kahvinjuontiin ja välillä vain varmistaa, että nauhurissa paloi edelleen tallennusvalo. Ja jihuu: nyt oli kahvin kanssa tarjolla kunnon keksejä! Tässä paikassa oli muutenkin rento meininki, sillä neukkarissa oli riippumattoja.

Tänään palaan the sorvin ääreen eli kirjoittamaan. Ensin pätkä Nyyrikin jatkista, sitten loppupäivä lehtijuttujen parissa.
Viikonloppukin taas jo häämöttää. Ei haittaa yhtään. Tämä viikko on mennyt rennon tekemisen sijasta rutistamisen puolelle. Tajusin sentään jättää kirjoituskurssin tapaamisen väliin sen sijaan, että olisin hiki päässä yrittänyt puskea kotitehtävän kasaan. Helposti harrastuksistakin saa hankittua itselleen lisää stressiä, vaikka tarkoitus on täysin päinvastainen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s