Niitä ja näitä

Pakollinen lepopäivä: itselläkin kurkku karheana, ja lapsi kuulosti aamulla sen verran käheältä, etten arvannut päiväkotiin viedä.

Sain eilen luettua loppuun Sinikka Vuolan Replikan. En yritäkään kiistää kirjan kielellisiä ansioita, mutta eihän se muuten minun teekuppini ollut. Monien muiden kyllä, sillä luettuani googlasin pikaisesti, ja niin lehtien kuin blogien arvosteluissa oltiin siitä suorastaan haltioituneita. Monet tosin myönsivät, etteivät olleet käsittäneet kaikkia sen tapahtumia. En minäkään. Olen sillä tavalla tylsä, että mieluummin käsitän kuin en, ja se käsittämättömyys nirhaisee lukukokemustani. Voisiko sellaisesta lukutavasta oppia pois, en tiedä. Ehkä se on vain tyhmyyttä…

Seuraavana lukuvuoroa odottaa Pekka Hiltusen Onni. Odotan, että ymmärrykseni riittää siihen hivenen paremmin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s