Tauko

Mies käski mennä nukkumaan, mutta tässä minä vielä nuokun. Tuli eilen illalla valvottua, ja sitten neljän aikaa aamuyöllä perheen pienin herätteli ja könysi viereen nukkumaan. Eipä se uni sitten kovin kummoista enää ollut, kun potkuja sateli kylkiluihin. Zombina köpöttelin pakkaseen viemään lapsen päiväkotiin ja nyt ihmettelen, pitäisikö sinne petiin oikeasti kaivautua, ja mitä muuta tänään pitäisi tehdä. Illalla olisi vuorossa kirjoituskurssi, mutta a) kotitehtävä on tekemättä ja b) kurssi kestää yhdeksään saakka, mikä on tänään hiukan hankalaa, sillä huomisaamuna kukonlaulun aikaan minä toivon mukaan (vanha auto ja pakkanen…) ajan asiakaslehtipalaveriin. Pitäisi siis mennä illalla nukkumaan ajoissa. Jossain välissä pitäisi myös valmistella huomisen palaverin asioita. Ehkä menen kurssille, mutta lähden sieltä vähän aikaisemmin pois.

Vaikka väsyttää, tuntuu sänkyyn kömpiminen oudolta ajatukselta. On aamupäivä, aurinko paistaa ja lapsi maksullisessa päivähoidossa. Pitäisi siis tietysti tehdä töitä hikihatussa, mutta kun en oikein jaksa. Tiedän, että väsyneillä aivoilla kirjoittaminen on tuskaa ja lopputulos mitä sattuu. Mikään deadline ei ole kaatumassa päälle juuri nyt. Ei tarvitse eikä kannata kirjoittaa. Silti on epämääräisellä tavalla syyllinen olo. Katsotaan, estääkö se unentulon.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s