Sinne jonnekin

lumimarjat.JPG

Viikonloput ovat yleensä elämän parhautta, mutta viime päivistä on saanut hakea ilonaiheita suurennuslasilla.
Lapsi on kipeänä ja nukkuu pitkin päivää, mutta ei juurikaan yöllä.
Itselläni on flunssan jälkitautina karmea, jatkuva, kutittava yskä, joka tuntuu koko ajan vain yltyvän, vaikka kitaansa kaataisi mitä troppia.
Puoliso joutui eilen töihin ja teki 12 tunnin työpäivän. Oma päivä sairaan lapsen kanssa kotona tuntui noin kolmen päivän mittaiselta.
Yksi aikakausi omassa elämässä päättyi, kun viimeinen isovanhemmistani nukkui pois. Paljon jäi sanomatta, kyllä, ja vielä enemmän kuulematta. Isoäiti otti tarinat mukaansa sinne minne lähti – jos arvata pitäisi, niin valkeuteen, kirkkauteen.
Unenpuutteessa oksennukselta haisevien rättien keskellä nuokkumisen vastapainoksi kävin tänään kameran kanssa ottamassa happea. Kuvasin huurretta. Joistakin kuvista tuli mieleen isoäiti ja hänen matkansa sinne jonnekin.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Sinne jonnekin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s