Tonttu ja minä

Pikkuinen Hämähäkkimies kipattu päiväkotiin Halloween-naamiaisiin. Aamukahvi juotu. Sängyt pedattu. Yksi työmeili lähetetty. Muuten vähän silmitelty päivän hommia. Aion tehdä kaksi puhelinhaastattelua ja muotoilla niistä tekstit. Mahdollisesti kolmannenkin, jos kohteelle sopii. Kolme muuta jätän suosiolla maanantaihin, ja kirjoitan jatkokertomusta loppupäivän.

Ulkona leijailee taas kauniita lumihiutaleita. Kun lumi toissa päivänä satoi, oli päiväkoti täynnä ipanoita, jotka ratkeilivat onnesta. Teki oikein mieli jäädä eteiseen istumaan ja ihan vain katselemaan ja kuuntelemaan sitä riemua. Ajattelin silloin, että päiväkodeissa pitäisi olla penkkejä masentuneita ihmisiä varten. He voisivat tulla sinne istumaan tuollaisina hetkinä. Terapiapenkkejä voisi olla myös lehmälaitumien vieressä – kesälaitumelle kirmaavat lehmät ovat vähintään yhtä iloisia kuin ensilumeen hyökkäävät lapset.

Riku Rantala kirjoitti Hesarin kolumnissaan, miten venäläisillä on tapana ennen matkalle lähtöä istahtaa alas muutamaksi minuutiksi ja olla hiljaa, jotta kotitonttu domovoi ei hermostuisi.
Minusta tuntuu, että jonkinlainen tonttu vahtii minunkin työskentelyäni täällä kotona. Se mulkoilee minua paheksuvasti vanhan radion takaa, jos eksyn someen ja työt seisovat. Välillä minun tekee selittää sille ääneen, että seuraavaksi teen tämän ja sitten tuon. Enkä pidä kahvitaukoa, ennen kuin olen soittanut sen hankalan puhelun. Että huomaatko, en ole kelvoton? Huuda hyvähyvä, sillä lailla. Kannusta minua, tonttu, jookos?
Tätä se teettää, kun ei ole työkavereita.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s