Joku nimi postaukselle tähän

Tänään kilisi sähköposti uusien töiden merkiksi. Laji oli sitä tuttua: kuules nyt äkkiä pian tarvitaan tämmöiset.
Tällä kertaa ei edes kysytty, että ehdinkö. No, onneksi ehdin. Kyse on kuuden ihmisen pienestä puhelinhaastattelusta. Niistä tehdään lyhyet, maksimissaan sadan sanan jutut kustakin, joissa esitellään heidän toimenkuvansa yrityksessä. Ei kaavamaisesti vaan nokkelasti ja leikkisästi. Ah miten helppoa! Toisaalta juuri tuota taitoa minä töitä hakiessani mainostan: että osaan pukea viestit hauskasti. Ja osaankin. Sitä inhoan, että joudun tekemään sen niin usein kovassa kiireessä. Hauskempaa jälkeä tulisi pienellä hauduttelulla.

Tänään jatkokertomus eteni vähän hitaammin, koska pohjustin noita haastatteluhommia. Puolikas toisesta osasta kuitenkin syntyi vaivatta. Tuntuu siltä, että voisin istua alas ja kirjoittaa koko tarinan yhtä soittoa valmiiksi, jos ei tarvitsisi nukkua välillä. Tai elää muuta elämää. Tai tehdä puhelinhaastatteluja.

Sellaisen tajusin juuri, että hienoksi luulemani otsakekuva onkin aika ankea. Ihan kuin olisin sirotellut tuhkaa blogini päälle. Se ei ollut tarkoitus. Vaihdan kuvan, kun löydän jotain kauniimpaa talvista tilalle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s