Taustatyötä

Nuortenkirjaprojekti on vallannut yöpöytäni ja työntänyt sieltä alas Kekkosen.
Tällä tarkoitan sitä, että tajusin, miten olematonta on lajityypin tämänhetkisten edustajien tuntemukseni. Mitä jos olen kirjoittamassa tyyliltään jotain sellaista, mikä ei enää mitenkään voi puhutella 2010-luvun nuoria?
Lainasin ja luin Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa (Finlandia Junior 2011) ja Kari Hotakaisen Näytän hyvältä ilman paitaa (Topelius-palkinto 2000).
No okei, Hotakaisen novellikokoelma on jo 16-vuotias, mutta halusin lukea sen kuitenkin, ja mainiohan se oli. Nauratti kerran jos toisenkin.
Huotarisen kirja oli myös palkintonsa ansainnut, kiehtovasti kerrottu, taitavasti rakennettu. Välillä kyllä tuli samanlainen olo kuin joskus aikanaan Dawson’s Creek -nuorisosarjaa vilkuillessa: että kovinpa viisaasti, analyyttisesti ja syvällisesti nuo teinit ajattelivat ja asiansa esittivät. Että olinpa itse saman ikäisenä melkoinen tollo heihin verrattuna.
Valoa valoa valoa -romaanin sankarittaret ovat vasta 14-vuotiaita, ja heidän suustaan tipahtelee aforismikirjaan kelpaavia helmiä harva se sivu. Tästä tullaan tietysti siihen kysymykseen, että kuka jaksaisi lukea tollojen teinien latteita juttuja ja mitä hän siitä itselleen saisi…
No, itse asiassa noissa Hotakaisen novelleissahan teinit ovat aikamoisia tolloja, mutta he ovat sitä vastustamattoman hauskasti. Lisäksi aikuiset ovat vielä tollompia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s