Hiekkapaperi esiin

Tänään hinkkaan näytelmän loppua. Fiilis on aika hyvä, on sellainen voiton puolella -olo. Kunhan saan loppulaulun (siihen on tarkoitus summata näytelmän sanoma, mutta ei liian raskassoutuisesti – juu, haastetta) kasaan, luen tekstin vielä kerran läpi hieno hiekkapaperi kourassa. Toivon mukaan tämä riittää, eikä suurille muutoksille enää löydy tarvetta.

Motivaatio viikon töihin – näytelmän ohella Nyyrikin jatkis — on kohdallaan, sillä aion palkita itseäni: tuhma materialisti suunnittelee hakevansa Marimekon ystävämyynnistä itselleen uuden olkalaukun, ja loppuviikosta hilpaisen yhdeksi päiväksi Kirjamessuille.

Nuortenkirjakilpailun deadline häämöttää, ja näyttää vahvasti siltä, etten ehdi osallistua. Olen työstänyt tekstiä varsinaisten töiden lomassa, mutta se on edelleen toivottoman paljon levällään. Masentavinta tässä ei ole se, etten pääse osallistumaan kisaan, vaan se, miten tuolle tekstilleni tulee käymään: se hautautuu taas keskeneräisenä koneeni kovalevylle. Minähän en saa mitään valmiiksi ilman dedistä, se on ikävä totuus.

Lohdutan itseäni printtaamalla rikolliset raapaleet Kouvolan dekkaripäivien kilpailuun. Huomenna postiin, kerrankin ajoissa (kirjoitusaikaa on siis vielä vuoden loppuun).

valkoiset-kukat

Lumi ei saa tulla vielä, täällä kukkii.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s