Harmaata ja repaleista

syyslehdetTämä syksykö meitä ihmisiä nakertaa samalla kun se nakertaa luontoa? Olo on kaikella tavoin nääntynyt ja kulahtanut.
Uutisia ei kannattaisi lukea ainakaan aamulla, ne latistavat koko päivän ja tekevät olosta toivottoman. Kirsikkana kakussa Aleppon lasten kärsimykset.

Eilen illalla luin ennen nukkumaanmenoa Long Playsta Jeanette Björkqvistin artikkelin Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltua, joka kertoo Suomesta karkotettujen nigerialaisnaisten, ihmiskaupan uhrien, kohtaloista. No se vasta viisas veto oli – stressaavan päivän päätteeksi synkkä varmuus siitä, että tämä maailma ja oma Suomemmekin on paska paikka. Seuraus: huonoa unta ja sen jälkeen uuteen harmaaseen aamuun väsyneenä ja vailla minkäänlaista motivaatiota omiin kirjoitustöihin, joilla tuskin tätä maailmaa paremmaksi muutetaan.
…vai muutetaanko sittenkin? Edes hippusen, hetkeksi?
Minä turvaudun nyt siihen ajatukseen, että pokkareideni ja näytelmieni äärellä ihmiset voivat tunniksi tai pariksi unohtaa omat ja maailman murheet, tehdä pienen matkan toiseen maailmaan, nauraa ja relata. Hetken tie on kevyt kulkea tai jotain sellaista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s