Syksy saa mennä

Tiistai on se maanantain mukavampi sisko. Hirmuisten imuri- ja rättisulkeisten jälkeen koti alkaa hiljalleen muistuttaa ihmisasumusta. Sain palautteen viikko sitten valmistuneesta Lääkäri-pokkarista, pelkkää kiitosta. Minulla olikin siitä tekstistä aika varma olo. Koin saaneeni huumorin toimivaksi, ja ensimmäisellä lukijalla oli sama kokemus.
Vielä en tiedä, mikä pokkarin nimeksi tulee (oma ehdotukseni oli Hullu, hurja, mahdoton), mutta joka tapauksessa se on joulukuun Lääkäri. Ken haluaa joululomalla relata ja nauraa, suosittelen tätä tarinaa.

Nyt väsään täällä taas laulun sanoja näytelmään. Välillä tuskastun tämän homman hitauteen. Johtunee siitä, miten suuria tekstimassoja tavallisesti väännän yhdessäkin päivässä, ja tässä saalis voi jäädä muutamaan riviin. Kuuntelen Youtubesta tai levyiltä musiikkia oikeaa poljentoa hakiessani – marsseja, balladeja, punkkia, räppiä. Lasken tavuja. Etsin sanoille synonyymeja. Tutkin symboleita. Sorvaan riimejä.

Tänään tajusin odottavani talvea. Vähän ainakin. Lapsi on jo viikkoja kysellyt lumen perään ja julistanut talven lempivuodenajakseen. Tuijotin tätä eilen ottamaani valokuvaa ja ajattelin, että syksystä on tosiaan enää riekaleet jäljellä. Tää on nähty, ja raskasta oli. Nyt eteenpäin.syyslehdet

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s