Kankkulan kaivossa tai jossain

Muistiinpanot työryhmän palaverista ovat edelleen hukassa. Käytin tänäänkin tunnin niiden etsimiseen. Sitten aloin työstää paria näytelmän kohtaa, pääsin sisälle hommaan ja relasin. Mieleen palasi ainakin yksi asia, josta työryhmän kanssa keskusteltiin. Ehkä loputkin palautuvat, kun lakkaan stressaamasta.
Joka tapauksessa pääsin muokkaamisessa jo ihan mukavaan vauhtiin. Jotain uutta on siis näytettävänä, kun seuraavan kerran kokoonnutaan. Jos printtiä ei ole löytynyt, täytynee tunnustaa asia muullekin työryhmälle. Siippa, joka on pyytämättä ja kiitettävällä ahkeruudella osallistunut kadonneen printin etsintään, ehdotti, että laitan asian hänen tai lapsen piikkiin. En nyt sentään. Nolottaa vain, että kävi tuollainen amatöörimoka. Jotenkin sitä on kai tuudittautunut siihen, että kaikki tärkeä on nykyisin olemassa jossain sähköisenä. Ja jos ei ole, niin minun kohdallani se löytyy muistikirjasta. Nyt olin kirjoittanut aanelosille, jotka hukkuvat meidän kotimme paperipaljouteen paljon helpommin kuin muistikirjat. Tätä mokaa en toiste tee. Toivottavasti.

Sovin myös kirjoittavani jatkokertomuksen Nyyrikkiin. Olen tehnyt niitä aiemmin vain kaksi, toisin kuin pokkareita, joita kynästäni on lähtenyt kymmeniä. Jatkokertomus on kivaa vaihtelua. Vaikka pokkarinkin luvut on hyvä päättää jonkinlaiseen jännitteiseen kohtaan, jatkiksessa tarvitaan vielä selkeämpi ”cliffhanger”. Lukijan pitäisi jäädä odottamaan seuraavaa Nyyrikin numeroa jännityksestä kihisten.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s