Varmassa tallessa

Ei käynyt niin kuin pelkäsin. Luin näytelmäni läpi ja se oli mielestäni edelleen aika hauska ja oivaltavakin. Mutta oliko se myös vähän heppoinen? Minulle tuli pari ajatusta teemoista, joita siinä voisi syventää.
Huomenna tartun toimeen. Tämä päivä meni hakeutuessa takaisin näytelmän maailmaan ja henkilöhahmojen tahdonsuuntiin. Varsinaista kirjoitustyötä tein vain sen verran, että editoin yhden laulun sanat luonnoksesta mitallisiksi säkeistöiksi.

Niin, sellainen takaisku kyllä sattui, että olen hukannut näytelmäprintin – sen, joka minulla oli kesäkuussa palaverissa mukana ja johon tein merkintöjä muiden työryhmäläisten kommenttien perusteella. Luulin ottavani sen pinosta, jossa on muuta näytelmään liittyvää materiaalia. Eipä ollut siinä. Lapsi on ehkä kantanut sen jonnekin.  Tai – mikä meillä on todennäköisempi vaihtoehto – sen on tehnyt jompikumpi perheen aikuisista.
Tongin paperipinoja puolitoista tuntia ja luovutin. Yritin muistella, mistä palaverissa puhuttiin — ei minkäänlaista mielikuvaa.
Luin äsken blogipostauksen, jonka olen kirjoittanut palaverin jälkeen. Siinä lukee mm. näin: ”Suuria muutoksia ei kenenkään mielestä enää tarvita, mutta sain pikkujuttujen työstämiseen paljon hyödyllisiä kommentteja.
Kolmen tunnin aikana päästiin mielestäni olennaisen äärelle paremmin kuin kaikkina muina kertoina yhteensä. Keskustelijat pudottelivat näytelmän eri kohtiin idea-aihioita, jotka yhdessä pallotellessa joko murenivat ja heitettiin syrjään, tai hioutuivat helmiksi, jotka päätettiin pitää.”
Taivas. Minun on pakko löytää se printti!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s