Selitystä

Tunti liikuntaa auringonpaisteessa keskellä päivää. Teki niin hyvää, etten osaa sanoiksi pukea, vaikka sen pitäisi olla ydinosaamista minun ammatissani.
Lähtiessä oli syyllinen olo. Tuntui, että olisi pitänyt kysyä lupa joltain. En vain tiennyt keltä. Niiltäkö, jotka mahdollisesti lähettävät minulle sillä aikaa sähköposteja meneillään oleviin kirjoitustöihin liittyen? Vaiko päiväkodin tädeiltä, jotka hoitivat lastani sillä aikaa?
Piti parikin kertaa muistuttaa itseään, että olen viime aikoina tehnyt useampana iltanakin töitä kiriäkseni aikatauluja. Ansaitsin tämän, piste. No se vielä sanottakoon, että sekä sähköposti että puhelin olivat pysyneet liikuntatuokioni ajan kohteliaasti vaiti.
Luulen että perjantai-iltapäivällä useimmat eivät enää ala rykimään keskeneräisiä töitä väkisin kasaan, vaan siirtävät ne suosiolla uuteen viikkoon. Minäkin siirrän, sen vaikean jutun nimittäin. Kiva ja kepeä tuli tehtyä aamulla ja nyt ehdin tovin kasailla sitä toista lyhyttä ja vaivatonta juttua, ennen kuin lähden hakemaan lasta päiväkodista.

Mitä vielä? Olen lukenut 43 sivua Raija Orasen Nimeltään Kekkosta. Teksti ei ole vielä imaissut mukaansa, yhtään. Sen sijaan minua nyppii seli-selittäminen. Sitä on joka välissä. Kertoja selittää, henkilöt selittävät. Esimerkki: kerrotaan, että eletään huhtikuuta 1943. Sitten kertoja selittää lukijalle, että sota riehuu yhä. No shit, Sherlock.
Onneksi minulla on yli 500 sivua aikaa innostua.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s