Perjantai-illan huumaa tai jotain muuta

Puoliso on pienellä ulkomaanmatkalla, poika nukkuu ja minä paukutan kokoon Timanttia. Teksti on rullannut tänään mukavasti, joskin päivän saalis on pikkuisen pienempi kuin toivoin. Kirjoittamista katkoi kilahteleva sähköposti – asiakaslehden juttuihin ropisi kommentteja sieltä ja täältä ja välillä oli pakko itsekin osallistua keskusteluun.
Pokkarin kahdeksannen luvun loppupuolella mennään, ja tarinan pahikset alkavat pikku hiljaa paljastua lukijoille. Pääpahiksen karmein teko on vielä salaisuus kaikilta. Tarkka lukija tosin löytää juuri tässä kohdassa tekstistä vihjeen.
Maanantaina pitäisi olla valmista ja onkin, ellei mitään katastrofia tapahdu.

Eilinen vilahti siis reissussa. 0100100-navigaattorin sekoilusta sisuuntuneena latasin kännykkääni Here-sovelluksen. Mutta arvatkaa, mitä tapahtui, kun yritin käyttää sitä? Kännykkä ei löytänyt gps-signaalia. Ei sitten niin kummallakaan ohjelmalla.
Pyörin ympäri pikkukaupunkia kuin hyrrä ja hädissäni, sillä olin tietenkin menossa juuri siihen ainoaan aikataulutettuun keikkaan, kun eksyin. Meinasin kaksi kertaa rysäyttää peltikolarin, kun tuijotin sitä pykivää navigaattoria ja kuhnin ja pikkukaupunkilaiset itse kaahailivat tutussa keskustassaan antaen palttua neljänkympin rajoitukselle. Lopulta tajusin buutata kännykän, gps-signaalit löytyivät ja minä karautin sovitulle paikalle pikantit kuusi minuuttia myöhässä vain huomatakseni, että kameran akku vilkutti punaista. Jotenkin olin onnistunut senkin kuluttamaan. Eikun akku laturin nokkaan. Onneksi se söi tarpeeksi sähköä sillä aikaa, kun tein pienen haastattelun.

Tuskan hikeä tuli taas vuodatettua, eikä selkäkään kuuden tunnin autoilusta ollut riemuissaan, mutta saldo jäi taas kerran vahvasti plussalle – ennen kaikkea kaiken sen vuoksi, mitä silmät saivat päivän aikana syödä: lehmiä ja hevosia laitumella, possuja kierimässä kurassa, huikeita maisemia ja kauniita vanhoja rakennuksia, joiden rapisevat rappaukset on kirjoitettu täyteen ennen meitä eläneiden tarinoita.

IMG_4022

Kuva matkan varrelta. Vanha silta. Miten nekin voivat olla noin kauniita?

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s