Jokos se meni

Arki isolla A:lla, se alkaa huomenna. Lapsi päiväkotiin ja mamma sorvin ääreen. Molemmilla sopeutumisvaikeuksia. Pari viikkoa sitten kaipasin kirjoitusrauhaa ja -aikaa ja nyt jo pari päivää on tuntunut, että olisinkin halunnut jatkaa kesänviettoa lapsen kanssa. Mikäs siinä hiekkalaatikon reunalla oli ollessa, sehän oli leppoisaa kuin mikä.

Syksy ottaa kuitenkin jo niskalenkkiä sekä luonnosta että mielestä, vaikka kuinka yrittäisi pitää kesästä kiinni. Pihlajat notkuvat marjoja ja koivut ravistelevat keltaisia lehtiä pihalle, ihmisillä on kiire.
Lapsiraukka ei ehtinyt käyttää Myyrä-uimakellukkeitaan, jotka ostettiin viime viikolla. Telttaretki jäi tekemättä.
Ja niin edelleen.

Kalenterissa on palavereita ja punaisella ympyröityjä deadlineja. Sanoinko aiemmin, että ne vain innostavat? Nyt jo vähän ahdistavat. Ehdinkö ja pystynkö kaikkeen?

Eräs tuttu soitti eilen ja tunnusteli alustavasti työtilannettani. Hän pohtii firmansa kaivamista pöytälaatikosta. Jos se toteutuu, hän olisi vailla kustannustoimittajan alihankintapalveluja. Lupasin, että hommat hoituvat, jos näin käy.

Jos tapahtuisi niin onnellisesti, että minulle yhtäkkiä olisi tarjolla enemmän hommia kuin pystyn ottamaan vastaan, mitä tekisin? Miten päättäisin, mitä teen ja mistä kieltäydyn?
Muuttujia on monta. Freelancerin kannattaa tietysti kertakeikan sijasta suosia hommia, joissa on jatkuvuutta ja ennustettavuutta edes muutaman kuukauden päähän. Luotettavaksi tiedetty työnantaja on iso asia, jotta tehdystä työstä saa varmasti palkankin. Duunin mielekkyys on yksi juttu – siinä on vissi ero, vääntääkö tekstiä tai sen editointia innoissaan vai tylsyydestä puolinukuksissa.
Sitten on tietysti vielä korvaustaso. Raaka totuus on, että on töitä ja töitä. Minulla on nytkin kalenterissani hommia, joista en saa kunnollista tuntipalkkaa. Sellaisia pystyn tekemään vain, koska minulla on päivätöissä käyvä puoliso.kolikot

En ole materialisti, kaikkea muuta, mutta sen lisäksi, että saa laskut maksettua, on kiva hankkia elämäänsä joskus jotain ekstraa. Jos tulee rahakas tarjous, niin sellaiselle kyllä raivaan aina kalenteristani tilaa. Silloin saa joku kivoista mutta kitupalkkaisista hommista mennä.

Kirjailijaliiton tutkimuksen mukaan muuten olen oikeisiin kirjailijoihin verrattuna tosi hyvätuloinen – vuonna 2010 toteutetun kyselyn perusteella kirjailijan mediaaniansio kaunokirjallisista töistä oli vuodessa 2000 euroa, ja apurahatkin mukaan laskettuna alle kymppitonnin.
Voihan surkeus, etten paremmin sano.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s