Romaaniroisto pilasi elämän

Hesarin kulttuurisivuilla julkaistiin pari päivää sitten juttu aiheesta, josta olen tänne blogannutkin. Kirjailija on antanut roistolle nimen, jolla on yksi ainut kaima oikeassa elämässä. Kaiken lisäksi he toimivat samalla alalla. Kiinteistöbisnestä tehnyt Antti Koro syyttää Vepe Hännisen dekkaria elämänsä pilaamisesta, sillä Google-hakukoneen tuloksissa hänestä puhutaan rikollisena.

Hesari oli konkretisoinut asiaa etsimällä numeropalvelusta romaanihenkilöiden täyskaimoja. Hotakaisen Juoksuhaudantien Matti Virtaselle niitä löytyi 150, mutta Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarien päähenkilölle enää yli 10. Tästä huomaa, miten vähän meitä suomalaisia on ja miten suurta vaihtelua nimissämme on.
Koska hakupalveluja on helposti käytössä, minusta jokaisen fiktiokirjoittajan kuuluu varmistaa, onko rikollisella / iljettäväksi kuvatulla tyypillä täyskaimoja ja montako. Kun kirjoitin pokkariin aiemmin tänä vuonna pedofiilin, keksin hänelle sukunimen, jota ei löytynyt väestörekisteristä – ainakaan silloin. Jos joku myöhemmin ryhtyy Metsosaareksi, sille en sitten enää voi mitään.

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Romaaniroisto pilasi elämän

  1. Hei Sara, Olen tuo Antti Koro. Olet ensimmäinen, joka suoraan edellyttää nimikontrollia.
    Asiasta on julkisuudessa vain halju käsitys todellisuuden tapahtumiin verrattuna. Esim. kirjan julkaisuaikana olin toiminut 7 vuotta eestiläisen osakeyhtiön johdossa. vuoden 2015 lopulla olin neuvotellut suomalaisen tukkukauppiaan kanssa liiketoimista kaikkine ehtoineen ja järjestelyineen. Kun ensimmäinen toimitus oli lähdössä varmistin, että kaikki non kuten sovittu niin vastapuoli ilmoitti ettei liiketoimista tule mitään sitä mitenkään perustelematta ja sulki linja. Kontaktia en saanut enää puhelimitse enkä sähköpostilla. Asia tuntui varsin oudolta mutta joulukiireet painoivat päälle ja asian selvittely jäi. Sitten 5.1 havahduin nimelläni tuleviin rikollisyhteyshakuihin. Shokki oli melkoinen mutta teion samantien yhteyspyynnön WSOY:n toimarille ja kirjaa tukeneille säätiöille. Kulttuurirahasto vastasikin parin päivän sisään kovasti ihmetellen ja pahoitellen. Odottelin ja jatkoin vaivalloisesti tiölikauden lopun ja muita päivittäistöitä ja tein viimein kolmen viikon päästä uuden tiedustelun WSOY:lle lisäten jakeluun yhtiön tiedottajan jne. Jälleen täysi hiljaisuus. Vasta kolmannella yhteyskerralla liki kolmen kuukauden kuluttua otti minuun yhteyden Anna Carlson luvaten selvitellä asiaa. Jne. jne.
    Jos ehdit paneutua asiaan kuulet Kafkamaisen jatkon.

    Tykkää

  2. Hei Antti, kiitos kommentistasi. Täydet sympatiat sinulle. Netti on nykyisin kaikkien ykköstietolähde, joten pienestä asiasta ei todellakaan ole kyse. Se on isossa roolissa, kun luodaan kontakteja työ- ja yksityiselämässä.
    Hyvä, että kustantaja ryhtyi toimiin yhteydenottosi myötä (vaikkakin pitkällä viiveellä), mutta sitä kommenttia, ettei nimien tarkistus ole jatkossakaan korkealla firman kustannustoimittajien huolilistalla, en ymmärrä ollenkaan. Miksi ei ole, tällaisen tapauksen jälkeen varsinkin? Nimen googlaaminen vie vain muutaman sekunnin. Jos tarkistaa tilanteen vielä numeropalvelunkin kautta, aikaa ei siltikään kulu minuuttia enempää.
    Minunkin siviilinimeni on tietääkseni ainoa laatuaan ja olisi yksinkertaisesti kauheaa, jos jonain päivänä netistä löytyisi fiktiivinen, rikollinen minä. En varmasti jättäisi asiaa sikseen tai kuittaisi huumorilla.

    Tykkää

  3. Niinpä, moni koetaa vääntää minusta julkisuudentavoittelijaa. Näin ei todellakaan ole .mutta tosi on, että kirjan julkaisuajankohdan aikana olin johtanut suomalaisomisteista suurehkoa maatilaa Eestissä. Täm’än kytkennän rikollisKoroon jälkeen pyysin eroa tehtävä’stäni kun valkeni nimeni olevan vaaraksi yhtiön maineelle ja oima työkykyni romahti tuota kirjamysteeriä selvitellessäni. WSOY reagoi todellakin jasta kolmannella yhteyspyynnöllä liki kolmen kuukauden viipeellä joten spekulaatiot omassa ja muun yhtiönjohdossa kävivät ”kuumina”. Uusi johto ei saanut toimintaa sinällään haastavassa venäjäpakote kuviossa toimimaan ja nyt suomalaiset menettivät konkurssissa yli 2 miljoonaa euroa ja 11 työntekijää työnsä kylässä, jonka suurin työnanta olimme oilleet vuodesta 1995 lähtien. Ja tämä on vain osa tarinasta joka tuli silmilleni.

    Tykkää

  4. Tuo kiinteistöbisneskytkentä on myös todellinen mutta en ala tässä kaikkea jakamaan. Yhtiöt selviävät helposti nimihaullani jos intoa riittää.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s