Miten runo puhuttelee

Hesarissa oli nuoren anarkistirunoilija Susinukke Kosolan haastattelu. Hän kerää kirjallista projektia varten materiaalia jututtamalla syrjäytyneitä ja tekemällä muistiinpanoja post it -lapuille. Yhteen lappuun hän on kirjannut muistiin bussipysäkillä tapaamansa laitapuolenkulkijan lausahduksen: Elämä on paskaa, mutta ihmiset ovat sentään täällä toisiaan varten.

Kuinka ollakaan, tuo sama ajatus (ilman paska-osuutta) on tekeillä olevassa näytelmässäni se johtopäätös, johon henkilöhahmot lopussa päätyvät. Emme pärjäisi täällä ilman toisiamme, itsekkyydestä ei seuraa mitään hyvää jne.

Kosola on Tanssiva karhu -palkintoehdokkaana. Minulla on hävettävän huono nykyrunouden tuntemus. Tunnen noista tämän vuoden ehdokkaista ainoastaan Anja Erämajan tuotantoa, josta tykkään. Hän on myös ihan mahtava live-esiintyjä, hänhän laulaa omia runojaan.

Runous on kirjallisuudenlajeista vanhin. En muista muinoin suorittamastani antiikin

Arno Kotro

Arno Kotro lukee runoaan Tekijä tuntemattoman keikalla.

runouden kurssista paljon mitään, mutta sentään sen, että alkujaan runot on esitetty laulaen ja lyyralla säestäen.

Minä en oikein jaksa kuunnella, kun joku lausuu runojaan, mutta musiikki herättää sanat ihan eri tavalla eloon. Loistava esimerkki on Tekijä tuntematon – viiden ammattimuusikon bändi, joka on tehnyt musiikkia Arto Mellerin, Tommy Tabermannin, Tomi Kontion ym. runoihin. Edellisestä levystä on aikaa jo kahdeksan vuotta, mutta elän vieläkin toivossa, että jatkoa tulisi.
Onneksi on ainakin Kerkko Koskinen Kollektiiveineen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s