Lisää kahvia tai jotain

Maanantai tuntuu tänään liikaa maanantailta. Lapsi jäi itkien päiväkodin pihalle. Mies lähti työmatkalle. Läppärin näytön sarana on rikki. Koti on kuin pommin jäljiltä.

Litkin maitokahvia ja ihmettelen, mihin kirjoitustyöhön tarttuisin. Mitään kovin hilpeää tuskin pystyisin suoltamaan, mutta Lääkäri-pokkari onkin parahiksi hyvin traagisessa kohdassa. Ehkä siis tartun siihen.

Kolmannessa luvussa mennään. Perjantaina kahlasin HUS:in sivuja ja luin artikkeleja Duodecimistä ymmärtääkseni, mistä sankarittaren sairaudessa on kyse, ja miten häntä lähdetään hoitamaan.
Tänään taidan keskittyä päähenkilöiden suhteen rakentamiseen. He ovat tunteneet toisensa lapsuudessa, mutta eivät ole tavanneet toisiaan pariinkymmeneen vuoteen. Nyt muistellaan hiukan menneitä ja tunnustellaan samalla, minkälaisia aikuisia silloisista lapsista on kasvanut. Löytyykö yhteinen sävel vielä, vaikka elämä on kuljettanut heitä melko erilaisia polkuja pitkin?

PS Äsken kahvia juodessani luin Helsingin Sanomista jutun kirurgi Heikki Penttilästä, joka oli paikalla, kun kuusi muuta Punaisen Ristin työntekijää murhattiin sairaalassa Tsetseniassa 1996. Ja siitähän syntyi tietysti idea jotain tulevaa Lääkäri-pokkaria varten…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s