Palikat levällään

IMG_20160506_100029

Lomaterveiset Porvoosta! Kaunis kaupunki.

Miniloma takana, ja viikko on päässyt hyvään vauhtiin. Luin lomalla Lena Anderssonin Omavaltaista menettelyä. ”Akateeminen Bridget Jones” luonnehti kääntäjä Katriina Huttunen päähenkilö Ester Nilssonia. Olin jotenkin kääntänyt päässäni hänen sanansa niin, että odotin hulvatonta kohellusta ja kunnon nauruja. Niitähän tuo kirja ei tarjonnut. Hymyjä ja hymähtelyä se toki irrotti, ja Esterin tilanneanalyysit olivat mainiota kamaa. Ehdottomasti luen jatko-osankin.

Askartelen edelleen kesäteatterinäytelmän toisen version parissa. Eilen luin koko tekstin läpi ja tänään odotin oivalluksia. Pari pientä on tullutkin, olen niiden pohjalta viimeistellyt kahta kohtausta.
Kertova teksti alkaa mielestäni olla kasassa, tosin saattaa olla, että yksi henkilö vielä poistetaan kokonaan. Ykkösversion luettuaan ohjaaja kyseenalaisti hänen tarpeellisuutensa. Oma ensireaktioni oli, että ei tietenkään, minä niin tykkään hänestä! Totta kuitenkin on, että hahmon heivaaminen tarkoittaisi vain parin pienen juonenkäänteen muutosta. Jos ohjaaja tahtoo hävittää hänet, en oikein keksi mitään järkevää syytä kieltäytyä. Ehkä minun pitää kuitenkin vielä uhrata muutama hetki ja miettiä, miten saisin hänestä kokonaisuuden kannalta välttämättömän…

Loput tarinasta pitäisi kertoa lauluilla. Kiperin paikka on loppulaulu, johon minulla on olemassa vasta epämääräinen idea, jonka toimivuudesta en ole lainkaan varma. Säveltäjän puolesta ei kuulemma vielä lauluteksteillä ole kiire, mutta että näytelmän kokonaisuus hahmottuisi minulle ja ohjaajalle, jonkinlaiset versiot mielestäni tarvitaan.
Loppulaulu tiivistää koko näytelmän sanoman. Luulen, että se tiivistys olisi avuksi minullekin, kun hion tekstiä. Hetkittäin minusta tuntuu, etten tiedä, mistä näytelmässä pohjimmiltaan on kyse – outo fiilis, kun kyse kuitenkin on omasta tekstistäni. Ehkä tämä johtuu siitä, että kirjoitin toisten kirjoittaman hahmotelman pohjalta. En tuntenut sitä omakseni, ja sellainen epämääräinen vierauden tunne, kahdella hevosella ratsastaminen – tai en tiedä, miten tätä nyt kuvaisikaan – on vaivannut ajoittain, kun olen pyöritellyt näytelmän tapahtumia. Kuka, mitä, miksi – hetkittäin se on hyvin selvää, sitten yhtäkkiä taas usvan peitossa.

Hiljalleen alan tässä rinnalla työstää myös pokkaria. Eilen syntyi synopsis Timanttiin. Innostus nostaa päätään, ja olen taas vähän ihastunut luomaani sankariin. Voi mikä onnentyttö onkaan sankaritar! Heti hän ei sitä tietenkään tajua 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s