Köyhä ja laiha

Lähetän kohta näytelmän ensimmäisen version, luonnoksen, työryhmälle. Ihan heti, kunhan vain kykenen. Pinnistän ponnistan korkean henkisen kynnyksen yli.

Nyt minua ärsyttää ihan kamalasti, etten sanonut heti alussa suoraan, mitä ajattelin näytelmän hahmotelmasta: että siihen rakennettu kaari ei kanna kahden tunnin esitystä. Siitä puuttuu mutkia, ja olen lisännyt niitä, mutta en vielä tarpeeksi.

Tekstillä on mittaa karkeasti kaksi kolmasosaa siitä, mitä valmis esitys voisi paperilla olla. Millä minä sen lihotan täyteen mittaan? Mitä ne puuttuvat mutkat ovat? En tiedä. Keksiikö joku muu siellä työpajassa? Ehkä. Toivottavasti. Pelkään että ne keksivät sellaisia mutkia, joita en osaa istuttaa kokonaisuuteen.

Minua hermostuttaa sekin, etten ole tottunut tällaiseen työskentelytapaan. Olen tiivistäjä. Teen laajasta suppeaa, enkä päinvastoin. Jo kustannustoimittajana rutinoiduin siihen: löysät pois, niin ydin kirkastuu. Käännöskirjoissa taitto saneli tekstin mitan, joten ylimääräisten sanojen ja tavujen höyläämisestä tuli välillä suorastaan taidetta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s