Kohmeilua

Kameran akku ladattu. Ekat tavarat kannettu autoon (ja sieltä kannettu pois Ikea-kassillinen roinaa, miten sitä voikin niin kertyä).

Näytelmästä on sovittu palaveri ensi kuun loppupuolelle. Silloin minulla pitäisi olla jonkinlainen versio käsikirjoituksesta olemassa. Hiukan kylmää, kun sitä ajattelen.
Jostain syystä näen tämän projektin juuri nyt palikkatornina, sellaisena punaisista, sinisistä, keltaisista ja vihreistä puukuutioista pykättynä huojuvana rakennelmana, joita poikani tekee. Minun on aseteltava palikkani päällekkäin huolellisesti, että torni syntyy eikä romahda kesken kaiken. Osa palikoista on vielä hukassa, täytyy kurkistella kaappien alle.

En pärjäisi ilman listoja. Juuri nyt minulla on kaksi listaa: matkalle mukaan otettavat tavarat ja ennen reissua hoidettavat asiat. Jälkimmäisestä yksi kohta on varustettu kysymysmerkillä: haenko työpaikkaa, jonka viimeinen hakupäivä on maanantai? Jos, niin hakemus pitäisi tehdä tänään.
Se olisi varmasti kiinnostava paikka, jos tärppäisi, mutta haluanko minä päivätyön? Se tarkoittaisi luopumista asiakaslehtien teosta ja valtaosasta muutakin kirjoitushommaa. Kirjoittaminen muuttuisi harrastukseksi.
Päivätyö tarkoittaisi sitä, että minulla olisi työkavereita ja säännöllinen kuukausipalkka! Se tarkoittaisi myös säännöllistä työaikaa ja sitä, että joutuisin viemään lapsen joka aamu aikaisin päiväkotiin. Nyt hän on ollut siellä vain kuusituntisia päiviä, sekin muuttuisi.

Ehkä olen niin jalo, että luovutan suosiolla sen hienon työpaikan jollekin muulle. *köh* 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s