No nyt se on vihdoinkin kokonaan luettu, Aho-elämäkerta siis, ja seuraava kirja odottaa jo yöpöydällä. Tämäkin on pitänyt lukea useamman vuoden ajan. Odotukset ovat korkealla.
Rajalan Aho-kirjan viimeiset sivut olivat vihlovan ajankohtaisia. Sisällissota sai kirjailijan hämmentymään ja masentumaan. Molempien puolien harjoittamat raakuudet ja kostonhimo yllättivät ja järkyttivät. Aho ei ollutkaan tuntenut sitä kansaa, jonka sielua hän oli koko tuotantonsa ajan yrittänyt kuvata:
Osaako tämä kansa vain hävittää ja vihata? Kansankuvaajan henkinen kompassi pyörii hervottomasti vailla kiintopistettä. Kansaa on opetettava vihaamaan omaa vihaansa, ”vihaamaan niitä, jotka ovat sitä siihen kiihoittaneet ja vastedes kiihoittavat”. Hän haluaa epätoivoisesti uskoa, että kansa osaa muutakin. (Panu Rajala: Naisten mies ja aatteiden. Juhani Ahon elämäntaide. s. 389)
Kävin tänä aamuna ensimmäistä kertaa lukemassa Rajat kiinni -kansanliikkeen avointa Facebook-seinää (en siis todellakaan kuulu siihen ryhmään). Siellä ihmiset ihan omilla nimillä ja naamoillaan halusivat ristiinnaulita ja ties mitä, kohteina arkkipiispa, Helsingin piispa, monet poliitikot, maahanmuuttajat ja niin sanotut suvakit.
Pystyin samastumaan Juhani Ahon tuntemuksiin täydellisesti.
palavarakkaus 