Mikä naurattaa

Kieltäydyin eilen katsomasta telkkarista Kummeli-elokuvaa. Suomalaisen viihteen klassikko, mieheni houkutteli ja oli hiukan hapan, kun mieluummin selailin Facebook-kirpparien tarjontaa.
Kummeli ei vaan naurata minua, ei naurattanut silloin 90-luvulla eikä vieläkään. Mies muistutti katkerana, että olen tyrmännyt myös Monty Pythonin. Enkä ole, mutta yksi katselukerta Brianin elämää riittää, kiitos. Uskon, että MP oli aikanaan jotain aivan mullistavaa, mutta minusta aika vahvasti aikansa lapsi. Siitä on tultu ohi ja yli noin tuhat kertaa.

Mille minä sitten nauran? Siskonpedille. Studio Julmahuville ja Ihmebantulle. Sohvanvaltaajille. Rillit huurussa -nörteille. Ja Seinfeldille, aina vaan sille. En osaa sanoa, yhdistääkö noita jokin, tuskinpa.

Koska kirjoitan juuri nyt kesäteatterinäytelmää, on syytä miettiä näitä asioita perinpohjin. Miten nauratetaan katsojia niin, että he ovat tippua epämukavilta puupenkeiltään? Ainakin yritän kehittää jotain muuta kuin ”apua, mulla on jotain luita suussa! – ne on sun hampaat”. Toivotun lopputuloksen voisi kai tiivistää katsojan kolmivaiheiseen reaktioon: ällistyminen – oivallus – repeäminen.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Mikä naurattaa

  1. Se ällistyminen ja oivallus tosiaan aikaansaavat naurun. Ei sitä osaa paremmin kuvata.
    On pitänyt jo monta kertaa sanoa, mutta jostain syystä aina on jäänyt: Suuresti ihailen ahkeruuttasi, monipuolisuuttasi ja taitavuuttasi!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s